Gizmo oli kirjoittanut ansiokkaan artikkelin Thaimaassa käytettävistä muovipusseista. Jos oikein luin, oli määrä lähes 200 miljardia kappaletta vuodessa. Ja kyse vain pusseista sekä kasseista, näin ymmärsin. Siihen päälle kertakäyttömukit, muovipillit ja -lusikat, -haarukat ja -veitset sekä kaikki muu muovista valmistettu kertakäyttötuote.
Ehkä tässä on oiva esimerkki älyn jättiläisestä, joka valmistaa lähes ikuisesta materiaalista vain kerran käytettäviä tuotteita. Mutta ihminen muuttuu, vaikkakin tuskattuvan hitaasti. Eikä aina edes parempaan suuntaan. Sillä rahan ja maallisen mammonan perässä juoksemisen vauhti vain kiihtyy.
Surullista monella tavalla. Sekin kuinka käy Roope-sedän rahakylpyjen kanssa, jos kaikki siirtyvät virtuaaliseen muovirahaan.
Yhtenä talvena keskiviikkoisin, kun Jomtien Beach oli vapaa rantatuoleista, käytin Päiviksen kanssa aina parituntisen rannan roskien keräämiseen. Se oli hyödyllistä ja mukavaakin, sillä varsinkin paikalliset aikuiset peukuttivat, turistit eivät juuri sitäkään. Saati, että olisivat tulleet mukaan talkoisiin. Mutta thailapsista tuli aina joku mukaan keräämään.
Tätä loistavaa työtä on Filippiinellä tehnyt Somoksi itseään kutsuva Aaltonen kotikunnastani. Jonka vanhemmilta ostin jo reipas puolivuosisataa sitten seutukunnan parhaat lihikset kahdella nakilla. Somon saama, varsin mittava julkisuus onkin yksi parhaista asennekasvatuksen keinoista.
Aaltonen on yksi "Suomalaiset Filippiineillä" Faceryhmän ylläpitäjistä ja oiva hemmon kaikin tavoin. Enkä usko vuosikymmenet häntä pilanneen. Luulen päinvastoin, että laatua on ajan patina vaan parantanut.
Muoviongelma on Filippiineillä taatusti vähintään samaa luokkaa, johon satavarmasti kaikki ovat syyllisiä. Paikasta riippumatta. Kuka milläkin kohtaa prosessia.
Ollenkaan puhtaat jauhot eivät tule kertakäyttömuovipussiin sillä, että huolehtii jätteensä roska-astiaan, jos ei edes tiedä mitä tuotokselle tapahtuu sen jälkeen. Aasiassa ei pääse kuin koira veräjästä sillä, että Vantaan Energia polttaa lähes kaiken lämpöenergiaksi pakkas-Suomessa.
Kaiken a ja o on asennekasvatus, jonka päälle tuntuvat lapset ymmärtävän enemmän kuin aikuiset. Mistä siis asennekasvattajat ensin aikuisille ja sitten lapsille?
Nyt täällä Olongapossa olen joltakin osin ytimessä, sillä näen ja koen kuinka vuorenrinteeltä jätteet jatkavat kulkuaan. Osan lapset polttavat kuivassa kohdassa joenuomaa ja osan he kantavat säkeissä rinnettä alas kadunvarteen, josta joku ne jonnekin korjaa. Mitkä eivät joenuomassa pala, jatkavat sateiden mukana kulkuaan alas ja viimein mereen, jonne menee kaikki muukin kaduille satanut vesi roskineen. Jätevesi on oma lukunsa, josta kerron jos saan tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti