Vastoin kuin illalla kirjoitin, oli hän päässyt ainakin ultraäänikuvaukseen, joskaan en vielä tiedä mikä on vatsassa vialla. Mielenkiintoinen ja sydäntä lämmittävä asia on, että mahdollisuuksien mukaan joku tai jotkut suvusta ovat koko ajan sairaalan vuoteen äärellä. Lienee kansan tapa. Että kaveria ei jätetä. Siksi osittain mekin olimme eilen siellä täyden päivän.
Kun jossakin oli minunkin istuttava, otin käyttöön joutilaan oloisen pyörätuolin. Julkaisin sen Facessa, joka sai aikaan kysymysryöpyn mitä minulle on tapahtunut. Jäi olo, että minuakaan eivät kaikki ole jättäneet.
Aikani kuluksi selvittelin mistä tämä kunnallinen tai valtiollinen sairaala on saanut nimensä. James Gordon oli yksi viidestä lapsesta isän ollessa amerikkalainen merimies, jonka kotimaahan muuttivat Jameksen neljä veljeä.
Mutta James jäi Filippiineille, sillä hän halusi kasvattaa lapsensa filippiiniläisiksi. Eikä lainkaan huonosti menestynyt siinä, sillä isänsä tavoin yksi pojista toimi Olongapon pormestarina.
Selvitettelyni viittaa siihen, että James oli aikoinaan kiistelty persoona tai ei ainakaan kaikkien suosiossa. Hänet nimittäin yritettiin tappaa kolme kertaa ja neljännellä kerralla siinä viimein onnistuttiin. Asialla oli vankilan karkuri, joka kertonee minkä väestönosan suosiota hän ei nauttinut. James L. Gorodoin hautajaiset olivat suurimmat koskaan kaupungissa järjestetyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti