Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 14. tammikuuta 2020

Filippiineillä, osa 16

Tänään vietin taas päivän mittaisen ajan kunnallisessa sairaalassa, kun yritimme tuuppia big maman asiaa eteenpäin. Oikean tiedon saaminen on ollut melkoisen haastavaa, vaikka parhaani olen yrittänyt. Ensimmäisen kerran koin saavani Faceryhmässä asiallista kohtelua ja vastauksia, sillä keskusteluun osallistuivat Jape Rama ja Lari Nylund. Siitä heille molemmille kiitos.

Oikeastaan ydinkysymykseksi muodostui, kun tahdoin tietää, että jos totaalisen varaton, joka ei voi saada rahaa edes lainaksi, tarvitsee nopeasti akuuttia leikkaushoitoa, niin kuinka hänen käy.

Suomalaisetkin sitä ryhmässä hieman kauniisti pyörittelivät asian sivustakin, joten oli etsittävä muita tietolähteitä. Onneksi on olemassa oiva Googlen kääntäjä, joka auttaa moneen lähtöön, kun vaan on opetellut muodostamaan lauseet omalla kielellä niin, että kääntäjä tekee työnsä oikein.

Sattui vielä sairaalassa lääkäri, joka oli tottunut sen käyttöön. Joten vastaus oli, että vaikka on olemassa avustusjärjestelmä köyhällekin hoidon takaamiseksi, on tukipäätös saatava ennen hoitoa. Hänen ja paikallisten mukaan se on akuuteissa tilanteissa aivan liian hidas eikä edes ehdi auttaa sairasta. Silloin oikeastaan ainut mitä lääkäri voi tehdä, on sanoa, että mene kotiin ja yritä rukoilla.

Luonteeni on omanlainen, josta olen hyvin ylpeä. Olen tuntenut big maman nyt kaksi viikkoa ja autan minkä voin ja osaan. Jos en näin tekisi, muistaisin tämän monen lapsen isoäidin aina, kun avaan lämiskäni ja ostan turhaakin turhempaa.

Ei kommentteja: