Jormaksen joulukalenteri, 3. luukku

Kävin lukemassa mitä viime sunnuntaina alkaneesta adventista sanotaan sähköisessä maailmassa. Lähinnä kirkossa, johon itsekin kuulun.

Ehkä mielenkiintoisinta on, että osa Jeesuksen syntymää odottaneista ei suinkaan kaivannut vain henkistä johtajaa, vaan maallista kuningasta, joka pelastaisi heidät sorron alta. Toisaalta Jumalan Pojan ensi tulemista taitavat juutalaiset odottaa yhä.

Mutta ennenkuin olemme jouluaatossa, on minulle selvinnyt ainakin yksi versio miten joulupukki lahjoineen ja Korvatunturikin ovat tulleet mukaan joulun viettoon. Ehkä jossain puhutaan jotain joulukuusesta tai -puustakin.

Keskiajan lopulle tultaessa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen

Adventtiaika valmistaa meitä jouluun. Vanhastaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäisestä adventista alkaa uusi kirkkovuosi. Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi vuoden suosituimmista kirkkopyhistä. Silloin kirkoissa lauletaan tuttu Hoosianna-hymni, virsi numero yksi.

Hoosianna! -huudahdus on alunperin rukous "oi auta, pelasta!" Jo juutalaisessa perinteessä ennen Jeesusta siitä muodostui yleinen juhlahuuto ja riemunilmaus. Adventti ja palmusunnuntai kertovat samasta tapahtumasta, pelastajan eli Messiaan odotuksesta.

Juutalaisille kyse oli tosiaan kuninkaasta, jonka odotettiin vapauttavan kansansa vieraiden valtojen alaisuudesta. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, häntä tervehdittiin Hoosianna-huudoin ja heittelemällä palmunoksia tielle.

Uuden testamentin tekstit muistuttavat, että Jeesus saapui hiljaisena ja nöyränä. Me tiedämme jo adventtina, ettei Jeesuksen tie johtanut maalliseen valtaan.