Joulun odotuksiin varsinkin Suomessa liittyy jotain aivan erityistä. Minunkin vanhempani viettivät sodassa monta joulua rintamalla. Äitini lottana ja isäni armeijan sotilaana.
Ehkä jollakin tavalla pystyn häivähdyksenomaisesti eläytymään ja kuvittelemaan miten erilainen oli Suomi sotien aikaan. Mutta kykenen aistimaan myös sen ilon, kun tieto rauhasta saavutti kansan juuri ennen joulua.
Suomi itsenäistyi Venäjästä 6. joulukuuta 1917. Bolševikit olivat kaapanneet Venäjällä vallan lokakuun vallankumouksessa 7.–8. marraskuuta 1917.
Ja joulukuun 4. päivänä P E. Svinhufvudin I hallitus, "senaatti" antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta hyväksyi sen joulukuun 6. päivänä äänin 100–88.
Itsenäisyyden alkuvaiheessa itsenäisyyspäivästä oli eri mielipiteitä. Oikeisto ajatteli, että Suomi irrottautui Venäjästä kokonaan vasta sisällissodan päätyttyä ja halusi juhlia itsenäisyyttä valkoisen armeijan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta.
Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska kansanvaltaa edustanut Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15. marraskuuta 1917.
Kun itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi, 6. joulukuuta 1918, akateemiset piirit juhlistivat vuosipäivää.
Laajemmin joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Suomen valtioneuvosto määräsi päivän tuolloin vapaapäiväksi valtion virastoissa, kouluissa ja tuomioistuimissa.
Vuonna 1929 päivä säädettiin lailla yleiseksi palkalliseksi vapaapäiväksi. Vuonna 1937 säädettiin laki itsenäisyyspäivän viettämisestä juhla- ja vapaapäivänä. Sen mukaan itsenäisyyspäivän tuli olla palkallinen vapaapäivä tai siitä on maksettava korotettua palkkaa, kuten sunnuntaityöstä, jos ei ole mahdollista antaa vapaapäivää.
Itsenäisyyspäivä on virallinen liputuspäivä. Liputus päättyy muista talven liputuspäivistä poikkeavasti vasta kello 20.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti