Jormaksen joulukalenteri, 11. luukku

Usein mieleni tulee surulliseksi, kun ajattelen ihmisiä, joille on tärkeää voida huonosti. Nyt löytyi tämän linkin takaa jälleen yksi, joka on menettämässä pahoinvointinsa vuoksi kirkkonsa jäsenyyden ja sen myötä joulurauhansa.

Hänelle on käymässä niin, koska hän kantaa huolta "syvästi uskonnollisista, vanhemmista ihmisistä", jotka pahoittavat mielensä, kun kirkko siunaa eläimiä, tässä tapauksessa koiria.

Ehkä nämä huolen aiheen ihmiset ovat mahdollisesti niitä, jotka eivät ole kuulleet Topeliuksen pienestä veljestä, joka ilmestyi varpusena jouluaamuna, Jeesuksen aasista tai vaikkapa kadonneeesta lampaasta. Tai ehkä he elävätkin vain yleisön osaston kirjoittajan, mielensä pahoittajan korvien välissä.

Ehkä tämä kirkosta eroava, Luojansa edellä omia polkujaan kulkeva ei myöskään ole tullut ajatelleeksi minne ja minkä kaiken keskelle Vapahtajamme jouluna syntyi.

Kristinuskossa eläimet ja kaikki muukin elävä on aivan erityisessä asemassa. Luojalleni istuu vallan mainosti, että tämän kaiken Hänen edustajansa maan päällä siunaa. Varsinkin jouluna Vapahtajan seimen äärellä, eläinten ympäröimänä.