En edes viitsi kirjoittaa kuinka moni tunnustava kristitty on tuominnut minut helvettiin, kun olen puolustanut jokaisen ihmisen oikeutta rakastaa toista sukupuoleen katsomatta ja vahvistaa rakkaus halutessaan avioliitolla papin edessä.
Ja lisää on tullut kauniisti sanottuna lunta tupaan, kun olen kyseenalaistanut näiden hurskaitten veljien ja sisarten valtakirjan ylipäätään jakaa tuomioita tai taivaspaikkoja.
Se on merkillinen lauma, jota kutsun tämän ajan feikki- tai valefariseuksiksi, sillä he ovat valovuoden päässä eri tiellä Vapahtajastani ja entisajan kirjanoppineista. Jotka itse asiassa olivat hyvinkin samoilla linjoilla Jumalan Pojan kanssa.
Tämä nykylauma kulkee mustanpuhuva raamattu kainalossaan poimien kirjasta itselleen mieluisia kohtia. Joilla he muksivat ja nakkelevat kivillä mielestään syntisempiä kuin he itse ovat.
He uskovat saaneensa jostain taivaanrannan tuolta puolen tehtäväkseen muiden tuomitsemisen. He luulevat olevansa taivaallisen
tuomioistuimen nuhteettomia lautamiehiä näkemättä itseään tai edes omaa napaansa.
Minulle ja monelle muulle he ovat suurin este, miksi ihmisen on usein niin kovin vaikea löytää oikeaa polkua taivaskaipuuseensa. Sillä he eivät halua tulla kivien heittelijöiden kaltaisiksi. Kivittäjät sanovat, että minä olen väärässä ja älä työnnä sitä armoasi ja rakkautta joka paikkaan. Ja minä kysyn, että miksi en ja minne se ei kuulu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti