Olen kohta ollut ystäväpariskunnan, Mingin ja Kallun luona kolme viikkoa. Ja elänyt sekä aistinut mukana kuinka ihmiset pienehkössä kaupungissa sekä maalla elävät. Kaikin tavoin mielenkiintoista.
Ehkä kiireettömyys on ollut yksi, josta monella olisi paljonkin oppimista, sillä todella usein kiire on aivan itsetehtyä ja kotikutoista.
Miksi juoksen, kun huomaan hissien ovien sulkeutuvan? Ehkä yliveto kiirehavaintoni on, kun huomasin älylaitteen ohjelmaan tulleen uuden, kerrotun mukaan toivotun ominaisuuden. Sen avulla voi kuunnella ja/tai katsella Podcast-ohjelmia nopeutetulla vauhdilla 🤣🤣. Aivan totta.
Monesti Thaimaassa jo kauan ja usein olleena olen myös pohtinut jätteiden käsittelyä meillä ja muualla. Suomessakin olen pitänyt ääntä, että kuinka saisi ihmiset huolehtimaan jätteistään muutenkin kuin viemällä autonrenkaita ja akkuja, kodinkoneita ja huonekaluja jonnekin muualle kuin lähes naapurin tai ylipäätään muiden maille. Olen ehdottanut, että pitäisi nostaa jokaiselle jäteveroa ja maksaa laskuttamisen sijaan jätteiden tuojalle.
Nyt näin kuinka se toimii, mutta tänne saakka piti tulla katsomaan. Eilen nimittäin vein Kallun kanssa monenlaista kotona syntynyttä, lajiteltua jätettä yksityiseen Kierrätyskeskukseen.
Sitä ylläpiti taatusti ilman yhteiskunnan tukea yli 70-vuotias, elosalaman lailla liikkuva kiinalaispariskunta henkilökuntansa kanssa.
Kun pysäytimme maasturimme hallissa meille ohjatulle paikalle, oli oitis vieressä 3-4 henkilöä pienine vaakoineen, joilla he punnitsivat jokaisen jäte-erämme ja merkitsivät laadun ja kilot muistioonsa. Kaikilla, jo kotona lajitelluilla tuotteilla oli omat hintansa.
Kallu sai tavaratilan kuormastamme reippaan 100 bahtia, joka ehkä Suomen oloissa olisi vastaavasti voinut olla 10 euron molemmin puolin.
Kun ajelimme pois, sanoi tämä oiva isäntäni, että "enhän minä näin tee rahan vuoksi eikä tästä mitään jääkään. Tai jää hyvä mieli. Tuntuu mukavalta, kun nämäkään eivät mene kaatopaikalle tai luontoon, vaan tavalla tai toisella uudelleennkäyttöön".
Paikka oli itselleni kymmenen kertaa parempi tutustumuskohde kuin yksikään niin sanottu turistirysä. Eikä kyllä näkynyt turisteja eikä muitakaan ulkomaalaisia.
Tätä eilen kokemaani pohdin myös jatkossa nostaessani ylös jokapäiväisen roskan jossakin päin maailmaa. Itse kukin voi laskea, jos päivittäin puolet suomalaista poimisi vuoden ajan yhden roskan maasta sille paremmin kuuluvaan paikkaan. Että montako roskaa se olisi. Tai ei tarvitse laskea. Se on miljardi roskaa.
1 kommentti:
Hyvä juttu kun minä ja Rat asuimme msalla pitemmäna aikaan kiersi siellä auto vaakoineen osti kaiken mikä kelpasi kierrätykseen Siellä kyllä ei pahemmin jätettä kertynyt.
Lähetä kommentti