Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 25. marraskuuta 2019

Englanninkielen opiskelua

Olen kirjoittanut Päiviksen kanssa lähes 3000 blogia. Aikamoinen määrä. Nyt tai pysyvästi on hän projektista tauolla, joten kirjoitan yksin päivittäin. Toistelenkin samoja juttuja, mutta ei sillä liene juurikaan väliä. Sitä paitsi tuskin kukaan itseni lisäksi on niitä kaikkia lukenut. Ehkä ei Päiviskään.

En koskaan viihtynyt koulussa. Tai viihdyin, mutten siksi mihin se on tarkoitettu. Opinahjoksi. Vietinkin monet tunnit käytävällä, jonne milloin kukakin opettaja minut työnsi muita häiritsemästä. Mutta niilläkään kolmella luokalla, jotka yhteiskoulua kävin, ei osanani ollut englanninkieli, vaan saksa ja ruotsi. Ainut asia, jota aivan persiilleen menneessä koulunkäynnissä kaduin, oli englannin kielitaidon puuttuminen.

Siihen päätin satsata kaksi vuotta sitten. Oppimisvälineinä chat ja Googlekääntäjä. Ja tietenkin puhe- tai kirjoituskaverit. Niitä lähdin etsimään netistä. Maista, joissa moni puhuu vähän englantia. Siksi vähän, että sitä äidinkielenään käyttävillä on aivan liikaa sanoja. En koskaan ehtisi oppimaan ja ymmärtämään heitä kuin sanakirjan avulla.

Nyt minulla on monisatapäin chattikavereita Afrikasta ja joka puolelta maailmaa, mutta eniten Filippiineiltä. Maa sopii hyvin kukkarolleni ja muutenkin se on sopivan lähellä Thaikotiamme. Jotta voin tehdä chattikaverini halutessani enemmän eläväksi ja mennä käymäänkin, jos siltä tuntuu.

Viime reissulla tuntui siltä ja kävin  ostamassa sekä viemässä köyhääkin köyhempään, ikkunattomaan peltikotiin pulsaattoripesukoneen. Toki reissuun mahtui paljon muutakin, josta kaikesta kirjoitin lähes 20-osaisen blogisarjan.

Tammikuussa menen maahan taas. Mutta aivan eri paikkaan. Viimeksi kävelin joka päivä kymmenen kilometriä Angeles Cityn katuja pieneen kylään tai kaupunginosaan. Siellä vietin kuukauden ajan kaikki päivät ja ostin säästyneillä matkarahoilla lapsille yhtä ja toista pientä. Saivat siitä aikuisetkin osansa. Joku sai olutpullonkin.

Nyt haluaisin olla ja myös asua tovin ihmisten keskuudessa, joilla on aineellisesti minua vähemmän, mutta sydäntä ja välittämistä senkin edestä.

Kahden vuoden ajan olen käyttänyt päivittäin varmasti 1-2 tuntia englanninkieliseen chattailuun. Alussa tarvitsin jokaiseen, yksinkertaiseenkin lauseeseen Googlekääntäjää. Nyt on jo toisin. Arjen kieli suppealla sanavarastolla sujuu ja on itselleni tärkeää. Sillä se on vienyt pois sen ainoan harmituksen, kun minusta ei koskaan ollut opiskelijaksi. Paitsi elämänkoulun. Sitä opettelen, kunnes yksikään solu ei enää aivoissani liiku.

Heh....älylaitteellani opiskelen kieliä päivittäin ja jotkut pikkusielut vieressäni katsovat närkästyneenä älylaitteella näpräämistäni. Ehkä he luulevat, että pelaan matopeliä 🤔🤔.

Ei kommentteja: