Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 18. lokakuuta 2019

Syrjäytymisen vastainen päivä

Suomessa YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää vietetään Asunnottomien yö merkeissä. Päivää vietetään ympäri maailmaa.

YK:n päivän nimi on englanniksi The International Day for the Eradication of Poverty (IDEP). Tänä vuonna YK:n oma päätapahtuma oli YK:n päämajassa New Yorkissa teemallla ”Rakennetaan kestävää tulevaisuutta: Tulkaa yhteen lopettamaan köyhyys ja syrjintä” (Building a sustainable future: Coming together to end poverty and discrimination).

Tuusulaan yritin monta vuotta löytää paikkaa tuetun asumisen yhteisölle, mutta aina sen joku torppasi.

Mutta päivälleen eilen reipas kymmenen vuotta sitten järjestimme Hyrylässä ravintola Kaiffarissa Asunnottomien yön tapahtuman.

Eeki Mantere, alias Viktor Kalborrek lauloi siellä muun muassa biisin Tuhansien tähtien hotelli.

Illan mittaan löivät ratkaisevasti kättä Merja Kuusisto, Antti Kaikkonen, Juhani Sjöblom, nykyinen pormestarimme Arto Lindberg ja minä. Lupasimme, että "politiikan tekeminen tällä asialla loppuu tähän".

Valon nopeudella löytyi kunnalta tontti ja näin syntyi Sininauhasäätiön Mutterimaja Amerin taakse.

Siellä on minut myös vihitty, joissa bailuissa olivat muun muassa Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Häävalssin puolestani vihityn vaimoni kanssa tanssi Santeri Ahlgren.

Kiitän kotikuntaani tässä ja nyt kaikkien Mutterimajalta kodin saaneiden puolesta loistavasta yhteistyöstä, joka jatkuu yhä.

Kun ajattelen mikä olisi merkittävin aikaansaannos elämässäni toisten ihmisten hyväksi, on se ehkä ilman muuta koteja kodittomille. Tuhannet ovat saaneet mahdollisuuden rakentaa itselleen lämpimien seinien sisälle kodin niin Katulähetyksessä kuin Sininauhassakin.

Yksilötasolla sydämessäni on ehkä piikkipaikalla Marko poikani, josta tuli perheeni jäsen 6 vuotiaana ja joka halusi adoptoida minut tultuaan ylioppilaaksi.

Yhteyttä minulla ei häneen juuri ole, eikä heidän Sini Olivia tyttäreenkään, vaikka olenkin hänen isoisänsä. Yk:n Syrjäytymisen vastaisena päivänä on hyvä pysähtyä miettimään tätäkin. Että kuinka kolmas (ja neljäs) osapuoli voi kokea oikeaksi syrjäyttää lapsensa isoisän yhteydestä ja päinvastoin.

Mutta ihmisessä on äärimmäisen itsekäs puoli. Silloinkin, kun hän ei sitä itse ymmärrä. Viime kesänä halasin ensimmäisen kerran lapsenlastani. Nyt jo murrosikäistä tyttöä. Halauksen lämpö asettui sydämeeni jäädäkseen ja siihen laitan toivoni. Että ennemmin tai myöhemmin Sini Olivia päättää itse kenet hän haluaa tuntea.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaoin kavereilleni:

Onneksi kaimani sai kokea isovanhemmuuden onnen. Jorma on tehnyt elämäntyönsä syrjäytyneiden hyväksi. Sadat miehet ja naiset ovat voineet avata kodin oven kaimani elämäntyön ansiosta.
Syrjäytyneiden autaminen on auttanut kestämään oman syrjäytymisen.
Vain Elämäntähden!
Olet kova luu, jolla on sydän paikallaan. Kiitokset kaima jälleen koskettavasta kirjootuksestasi!

For life kirjoitti...

Kiitos Sinulle, kuka sitten lienetkin. Terveisin Jorma Soini