Mikroautomeininkejä

Jokunen tovi sitten sain pari uutta ystävää, jotka ovat sitä niin Suomessa kuin Thaimaassakin. Viime kesänä kävi tämä oiva pariskunta koiransa kanssa myös Jokilaaksossa.

Koira(kin😅) oli omituinen, sillä se luuli voivansa kävellä vetten päällä ja jatkoi tallustamistaan, vaikka laituri loppui. Sitten blumps ja siellä se oli Ahdin valtakunnassa. Uimaräpylöitä ei ollut nimeksikään massaan nähden, joten ongin tämän ihmisen parhaan ystävän kuivalle maalle.

Nyt olin vuorostaan tekemisissä veden ja isännän kanssa, sillä Timo Lede Lehtonen on hurahtanut kauniin Lindansa lisäksi myös mikroautoiluun.

Lindalla muuten on lähes jumalainen lauluääni, joten jossain karaokemestassa häntä voi ehkä kuulla tulevan kauden aikana Jomtien Pattayallakin.

Mutta takaisin sade(kelin)mies Timoon, joka muuten on niitä harvoja suomalaisia voimanostajia, joka on nostanut yli 1000 kg.

Hän oli varustautunut veteen yhtä huonosti kuin koiransakin. Joten ojensin auttavat käteni sadekelin kisaan Harrikan satulaukussa käyttöä odottaneen sadeviitan muodossa.

Jaan siitä ja kisasta saamani Timon palautteen tässä ilman lupaa:

"Joo. Kivaa oli. Hienoa oli ajaa japanilaisten herramiesten kanssa kilpaa. Siistiä kunnon kisaa. Toisessa finaalissa olisin ollun 4. Masteri mutta viimesillä kolmella kierroksella ohitin kaksi ukkoa ku olin saanut niiden heikkoudet selville ja sitten kunnon hyökkäys päälle. Parhaita hetkiä moottoriurheilu urallani. Kilpailin johtaja kävi juttelemassa että tulenhan ensi vuonna kanssa ajamaan. Pari ukkoa sanoi että suomalaisten kanssa ei näköjään pelleillä kun olosuhteet kovenee.

Harmittaa kun ekan sadekisan ja ekan voiton sadetakki repesi kun revittiin teippejä siitä irti.. Iso kiitos sulle Soini takista. Kastumisesta tuli nyt painoa 6kg lähdön aikana. Jos olisi tullut vielä enemmän olisi alkanut kiihtyvyys ja mahdollisesti sijoitukset kärsimään.. Muistan kyllä sua."