Vaaliväsymys

päivis: Taidan todella kokea ainakin vähän vaaliväsymystä, vaikka en ehdokkaana olekaan. Kun tuntuu, että vaaliasiaa tulee joka tuutista ja lähes kaiken aikaa, niin kai siinä väsyy. Sitä en osaa edes kuvitella, miten uuvuksissa ahkerasti vaalityötä tekevät ehdokkaat mahdollisesti ovat. Mutta minähän en siinä roolissa olekaan. Minulta odotetaan ainoastaan yhtä ääntä valitsemalleni ehdokkaalle.

En oikein keksi, kenellä on jatkuvasti aikaa kuunnella radion keskusteluja tai istua illasta toiseen television ääressä seuraamassa milloin suurta vaalikeskustelua tai pienten puolueiden vaalipaneeleja tai ketä siellä milloinkin hiillostetaan. Tuo hiillostaminen minua onkin joskus ruvennut ärsyttämään niin paljon, ettei vaalipaneelien seuraaminen juurikaan kiinnosta.

Epäilen, että radio- ja televisiokanavien yksi halvin ohjelmamuoto ovat vaalipaneelit. Ehkä panelisteille maksetaan joku palkkio osallistumisestaan, ehkä ei, mutta ainakaan mistään suurista rahasummista niissä ei varmasti ole kyse, jos verrataan tavallisempaan ohjelmatuotantoon tai ohjelmien hankintaan.

Thaimaasta paluun jälkeen en ole kovin paljon katsellut televisiota, joten sieltä tulevan vaalimainonnan kohteeksikaan en ole pahemmin joutunut. Eilen näin yhden ja en voinut muuta kuin taivastella tuon nimeltä mainitsemattoman puolueen puheenjohtajan maireaa vakuuttelua, miten nyt heidän puolueensa ansiosta maan ja sen kansalaisten asiat viimein saadaan hyvälle tolalle. Ei tarvita kuin että vaalikarja muistaa äänestää hänen puolueensa ehdokkaita.

Mutta vaikka näin kritisoin, en minä tiedä muutakaan tapaa hankkia ääniä. Jotain kuuluu aina luvata, vaikka kaikki yleensä tietävät, että nuo lupaukset harvemmin toteutuvat. Ja pianhan annetut lupauksetkin unohtuvat. Palataan taas takaisin arkeen ja sama touhu jatkuu mahdollisesti hieman erilaisin painotuksin. Riippuen tietysti siitä, minkä puolueen lupaukset ovat olleet uskottavampia tai mikä on uuden hallituksen kokoonpano.

Koskaan ei kuitenkaan ole tullut mieleen jättää äänestämättä.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia valita omaa ehdokasta, mutta olen silti vastannut useammankin vaalikoneen kysymyksiin. Kertaakaan oma ehdokkaani ei ole vastausteni perusteella päässyt lähellekään niitä, joita minulle suositellaan. Jo pelkästään sen perusteella vähän epäilyttää, että kannattaako noita vaalikoneita edes uskoa.

Minulle ehdotetut sopivimmat puolueet ovat kyllä kaikkea muuta kuin omia suosikkejani.

Ehkä vastaukseni ovat olleet sen verran omituisia, että Uuden-Suomen vaalikone on

päätynyt olettamaan, että kannattaisin Kristillisiä, Sinisiä ja Keskustaa.

Vaikka nyt tunnenkin vaaliväsymystä, tiedän, että vaalipäivän iltana olen tiukasti television äärellä seuraamassa äänten laskentaa. Eilen jo mietin, että minkälaisin tarjottavin varustaudumme jännittämään vaalituloksia. Alkoholitonta skumppaa? Vaalileivos kahvin kanssa? Vegaanisuudesta pitää varmasti vähän tinkiä, kun en itse viitsi alkaa kehitellä mitään makeaa leivonnaista. Mutta viikko on aikaa valmistautua. Sunnuntaina onneksi väsymyskin hellittää.