Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Näistä asioista en luovu

päivis: Hesarissa on aika ajoin henkilöhaastatteluja, joissa haastateltava haastetaan myös kertomaan kolme asiaa, joista ei ole valmis luopumaan. Ihan tavanomaisuuksia, kuten perhe tai lapset, ei kolmen tärkeän asian listalle kuulu laittaa. Eipä siellä taideta hyväksyä silloista työtäkään.

Mietin aina välillä omalta kohdaltani, mitkä asiat ovat niin mieluisia, että ne voisivat päätyä tuollaiselle kolmen asian listalle. Välillä tärkeitä asioita on vaikea jopa nähdä. Mietin, että onko minulla nyt mitään sellaisia. Harrastuksetkin ovat usein aika vähissä. Lukeminenkaan ei nykyään juuri ole niin innoittavaa, että jaksaisin illalla pitää kirjaa käsissä ilman että se nukahdettuani kopsahtaa naamalleni.

Yksi takuuvarma asia, josta en luovu, on tietysti kasvissyönti. Tätä nykyä vielä tarkennettuna ja vähintään 90-prosenttisesti toteutettuna veganismi. Tuon kymmenen prosentin liukumamahdollisuuden olen sallinut itselleni siksi, että joissain tilanteissa on käytännössä aivan mahdoton välttää kasvisruokaa, jossa on maitotuotteita tai kananmunaa, usein molempia. En halua turhaan tehdä elämästäni liian ahdasta. Raja kulkee siis edelleen siinä, että minkään eläimen ei tarvitse kuolla päätyäkseen lautaselleni.

En voi myöskään kuvitella tilannetta, etten kirjoittaisi. Käytännössä se nykyään tarkoittaa tätä blogia. Siitäkin huolimatta, että joskus on niin hirveän vaikea keksiä aihetta, josta jotain kirjoittaisi. Ihan helppo tehtävä tämä ei ole, sillä joka toinen päivä on minun vuoroni tuottaa tekstiä.

Tuon blogikirjoittamisen voisi varmasti laskea harrastukseksi ja kasvissyönnin tai veganismin elämäntavaksi. Vaan mihinkä lokeroon sijoittaisi haaveilemisen? Sen voisin nimetä kolmanneksi asiaksi, josta en halua luopua.

En haaveile keväästä, koska tiedän että se tulee piakkoin valkovuokkoineen.
Olen varmasti aina harrastanut haaveilemista, joskus enemmän tai vähemmän. Haaveilemalla olen voinut siirtyä johonkin toiseen todellisuuteen tai sitten voin haaveilemalla valmistautua johonkin uuteen ja tulevaan, kun haaveista tulee totta. Aina niin ei tapahdu.

Joskus haaveilun ja mielikuvissa liikkumisen ero on epäselvä. Haaveiluun kun yleensä liittyy jotain myönteistä ja tavoiteltavaa, mielikuvittelua ehkä tarvitaan myös asioissa, joissa pitää ratkoa joitakin käytännön ongelmia. Ehkä joskus mielikuvissa matkaaminen auttaa myös kipeiden asioiden kanssa elämiseen ja niistä selviytymiseen, parhaimmillaan se tarjoaa vaihtoehtoja urautuneeseen ajatteluun.

Ei kommentteja: