Uudenlaisissa seurapiireissä

päivis: Olemme viime aikoina seurustelleet enemmän kuin koskaan muiden kuin suomalaisten kanssa. Kiitos siitä kuuluu muun muassa Happy Bikers -yhteisölle, johon meidät on otettu hyvin lämpimästi vastaan. Eilen osallistuimme hyväntekeväisyys-tapahtumaan, joka oli rakennettu klassikkoautojen, musiikin ja BBQ-buffetin ympärille.

Illan pääesiintyjät, Blues Brothers ja tanssitytöt, valokuvaajien piirittäminä.

Happy Bikerseissa on eurooppalaisia, paljolti saksaa äidinkielenään puhuvia motoristeja. Eilisessä vanhojen autojen osuudessa osa Bikerseista oli turvaamassa varsin näyttävää autokulkuetta, joka kierteli pitkin Pattayan katuja ja kujia päätyäkseen tilaisuuden pääpaikalle Asia Pattaya -hotellille.

Jorma ihastui muun muassa tähän pieneen kuormuriin, joka on hänen kanssaan samaa vuosikertaa.

Täkäläisittäin klassikkoautoiksi näytetään lukevan hyvinkin sekalainen valikoima vanhoja autoja. Osa mukana olleista ajopeleistä on sellaisia, joita edelleenkin näkee Suomen maanteillä. Mutta oli joukossa tietenkin myös helmiä, joista on vuosikymmenten varrella pidetty varmasti oikein hyvää huolta. Tai sitten autot on rakkaudella entisöity alkuperäiseen asuunsa.

Tämä söpöläinen muistutti edestä päin häkellyttävästi Morris Miniä, joka se ei kuitenkaan ollut.

Meidät mukaan houkutti hyvä seura, ruoka ja viihdyttäväksi kehuttu musiikki. Tosin alkuun paljoksuin ajatusta 1000 bahtin maksusta, jolla saisi syödä buffesta grilliruokaa ja juoda niin paljon kuin huvittaa. Mietin harmissani, että kenenkähän kaikkien kännäämisen tonneillamme kustannamme. Ja että saanko mitään itselleni sopivaa syötävää, kun minulle BBQ tarkoittaa lähinnä tiriseviä lihapihvejä ja makkaroita.

Harmitus oli turha. Sitä paitsi jokaisesta maksetusta tonnista 200 bahtia meni lapsiin kohdistuvaan hyväntekeväisyyteen. Jos ei nyt ihan lempiruokiani ollutkaan tarjolla, oli Blues Brothersien esiintyminen ja sen myötä tanssiminen sen arvoista, että hyvinkin siitä ilosta maksoi tuon tuhannen bahtin osallistumismaksun.

Ilta alkoi lasten esityksillä. Tässä joukko pieniä Blues Brotherseja.

Illan aikana ei selvinnyt, ketä nuo Blues Brothersit oikein olivat. Mainoksessa oli kuva oletettavasti alkuperäisestä Blues-kaksikosta, mutta se nyt ei vielä todista mitään. Kyllähän täällä Elviskin elää edelleen ja taitaa esiintyäkin jossain Jomtienin rantaravintolassa kerran viikossa.

Mutta se tanssiminen, johon Jormakin innostui (nyt muuten oltiin tanssimassa jo toiseen kertaan parin viikon sisällä), se se vasta hauskaa oli. Ihan innolla jo mietin tulevaa. Jospa tämä lupaavasti alkanut tanssiharrastuksemme jaksaisi kantaa jonnekin Suomen kesälavojen avautumiseen asti. Siihen alle joku paritanssikurssi, mutta ei haittaa, vaikka sekin jäisi väliin. Tärkeintä hauskanpitotansseissa taitaa olla oikea asenne.