Aamun kävelyt

Jormas: Aamun kävelylenkillä minulla menee aikaa nykyisin puolet kauemmin, vaikka matka onkin pysynyt entisellään. Aikaa menee enemmän, koska Päivis osallistuu aamuisin rannalla  kiinalaiseen aamuvoimisteluun. Joten nyt voi ja kuljen entistä enemmän taivaanrantoja maalaillen ja juutun joka paikkaan. Saatan auttaa vaikka (Thai)maan matoset streetin yli.

Tai sitten pysähdyn antamaan makupalan esimerkiksi kuvan koiralle, jonka emäntä keräsi tyhjiä pulloja sinisistä roskatynnyreistä. Ja minulle hän hymyili, jonka palkitsin 100 bahtilla.

Koira sen sijaan otti makupalan suuhunsa, laittoi sen jalkojensa väliin ja tilitti taas minua silmiin. Ja kysyi katseellaan, että tuleeko lisää. Tulihan niitä, johon emäntä reagoi sydämestä tulevalla hyväksynnällä. Sekä sanoi, että ole huoleti, koira syö kaikki myöhemmin.

Onnellinen hetki minulle. Toivottavasti myös heille. Muttei irtokoirien vihaajille, joita kohtaan tunnen usein sääliä. Että kuinka paljosta he jäävätkään paitsi vihoissaan ja peloissaan.

Kun jatkoin matkaa kohti aamun soda waterin juomisen vakipaikkaa, käveli vastaan kiinalaisen näköinen, jolle sanoin huomenta, mutten suomeksi. Ja hän vastasi, että huomenta, muttei suomeksi.

Sekä käveli perässäni kuppilaan ja elekielin kysyi, että passaako istua samaan pöytään. Toki se sopii, varsinkin, kun koen olevani välillä maailmankansalainen vailla kielitaitoa.

Mies osoittautui venäläiseksi ilman venäjänkielen taitoa. Yhdistävä tekijä oli molemminpuolinen ystävällisyys ja sama syntymävuosi.

Mukava kohtaus sattui ennen kuin erosimme. Kantakuppilassamme ei kuitteja viljellä, joten toinen ei ymmärtänyt mitä maksaa ja toinen ei, että miksei asiakas maksa aamusoppaansa. Joten otin uuden, venäläisen ystäväni käden käteeni ja piirsin siihen sormellani 50. Olimme ylimmät ystävät erotessamme. Toinen onnellinen hetki minulle. Mutta ei niille, jotka vihaavat venäläisiä.