Kielikylpyjä

päivis: Istuskelu Thai-kotimme beachilla tarjoaisi hyvät mahdollisuudet kielikylpyyn. Tosin en tiedä, miten sen käytännössä toteuttaisi. Ohitse uivat tai vähän kauempana elämöivät venäläiset tai välillä äänekkäät thaimaalaiset kun eivät välttämättä tiedosta potentiaalista rooliaan kielen opettajina.

Käytännössä Thaimaassa taloyhtiössä himpun verran yli puolet pitää olla thaimaalaisomistuksessa. Kikkailujen avulla siitä puolikkaasta saattaa tosin osa olla myös ulkomaalaisomistuksessa. Jos noin puolet omistajista on kuitenkin thaimaalaisia, pitäisi sen kuulua myös piha- ja allasalueiden äänimaailmassa. Välillä thaita kuulee vain harvakseltaan.

Omistamiaan asuntoja voi myös vuokrata ulkopuolisille, joten thaimaalaisen omistamassa condossa voi käytännössä asustella mitä tahansa kieltä puhuva turisti tai muu pitempiaikainen vuokralainen.

En tiedä, minkä maalaisten kesken Seven Seasin ulkomaalaisomistus on jakaantunut, mutta puheesta päätellen suuri osa on venäläisiä tai ainakin venäjää tai venäjän kaltaista kieltä puhuvia. Ensimmäisen asuinvuotemme hyvän päivän tutuksi tullut kazakstanilainen on muuten tainnut kadota jonnekin. Miestä rouvineen ei ole näkynyt enää tällä talvikaudella.

Alussa ajattelin, että kaivan venäjän kielen oppikirjani esiin ja yritän päivittää varsin vaatimatonta kielitaitoani. Ei ole tullut päivitettyä. Välillä sanon venäjäksi, etten osaa venäjää, mutta se ei yhtään hillitse tuota kieltä äidinkielenään puhuvien puhetulvaa. Jostain syystä näyttää olevan perivenäläinen tapa innostua puhumaan entistä enemmän, jos erehtyy kertomaan taitamattomuutensa venäjän kielen saralla. Näin käy usein myös venäläisen naapurin rouvamme kanssa. Hän tuntuu sitkeästi uskovan, että ymmärrämme, kun hän vain jaksaa puhua ja selittää. Yleensä emme käsitä mitään.

Asuntomme ohi ui harvakseltaan muita asukkaita. Kielikylpyyn päästäkseen

pitäisi varmaan liittyä seuraan ja yrittää ymmärtää toisen puhumaa kieltä.

Pari kertaa olen hurmaantunut vieraista kielistä, kun olen tajunnut, että äänietäisyydellä on ranskalaisia tai englantia puhuvia amerikkalaisia. Nuo kielet ovat täällä harvinaista herkkua. Sitäkin harvinaisempaa on kuulla suomea. Vähän aikaa sitten talomme edustan ohi ui suomea puhuva nainen kahden lapsen kanssa. Ryntäsimme kotikieltä kuullessamme ulos, mutta uimarit eivät enää palanneet takaisin. Ehdottomasti olisimme halunneet tietää, mikä heidät on tuonut Seven Seasiin, kun vain kerran aikaisemmin olemme täällä tavanneet suomalaisia. Ainakin silloin kyse oli lyhytaikaisista vuokralaisista.

Ensimmäisenä syksynä olisi päässyt harjoittelemaan myös viron kieltä. Silloin tapaamaamme virolaispariskuntaa emme ole sen koomin nähneet, mutta oletettavasti he edelleen asustelevat täällä. Kuten myös ahkeraksi saunojaksi osoittautunut kiinalaismies vaimoineen. Kiinan kielikylpy taitaa kuitenkin olla tavoittamattomissa, vaikka tutun saunojan lisäksi täällä varsin usein kiinan kieltä kuuleekin.

Parina aamuna, kun olen lähtenyt rannalle tai chi -harrastuksen pariin, olen huomannut, että talomme pääovelta haetaan koululaisia minibussien kyytiin. Joku tai jotkut lähtevät kansainväliseen kouluun ja ainakin yhtä koulupoikaa kuljetetaan Pattayan venäläisen koulun tunnuksin varustetulla minibussilla. Yhtään en osaa sanoa, minkälaisten kieliopintojen pariin täällä koulua käyvät ulkomaalaislapset päätyvät. Veikkaan kuitenkin, että thaikieli ei kuulu opinto-ohjelmaan.