Ruokavaraston täydennyspäivä

päivis: Tänään kävin kaksi kertaa torilla. Ensin päivällä Boon Kanchana -nimisen kadun varren torilla. Katua saatetaan kutsua myös nimellä Soi Wat Boon. Se on lähitorimme, josta usein haen hedelmiä, juureksia ja vihanneksia. Illalla poikkesin Jomtienin iltatorille. Sielläkin kävin vain ruokakojuilla. Päivääni kuului myös käynti ruokakaupassa. Jääkaappi näyttää tällä hetkellä uhkaavan täydeltä.

Thaimaassa elintarvikekauppa pyörii huomattavan paljon toreilla. Luulen, että varsinkin paikalliset hakevat ruokansa pääosin niistä. Varsinaiset ruokakaupat saattavat monelle thaimaalaiselle olla turhan tyyriitä paikkoja. Voi tietysti olla toisinkin päin: joissain tapauksissa on syytä epäillä, että farangeille torihinnat ovat korkeammat kuin paikallisille. Kilo- tai kappalehinnatkaan kun eivät aina ole näkyvillä.

Pidän toreista, mutta ihan yhtä mielelläni käyn ostoksilla hyvin varustetuissa ruokakaupoissa. Niissä tulee usein pyörittyä pitkiäkin aikoja. Äskettäin löysin Tops Marketin uuden myymälän, jossa oli jopa soijajogurttia. Päätin palata sinne joskus paremmalla ajalla tutkimaan kaupan tarjontaa.

Päivän torikäynniltä pakkasin kassiini thaimaalaisen avokadon, pari guava-hedelmää, tomaatteja ja pikkukurkkuja. Kävin myös Tesco Lotuksen ruokaosastolla, josta hankin pussillisen valkosipulin kynsiä, ananasta sekä yhtä sun toista tarpeellista. Valkosipulit olisin saanut toriltakin, mutta jostain syystä olen tykästynyt Lotuksen selkeään sipulitarjontaan.

Lotus oli myös uudistanut pakastekaappejaan. Pakasteita ostan silloin tällöin, mutta hieman olen epäluuloinen täkäläisen kylmäketjun saumattomaan toimivuuteen.

Thaimaassa käytetään vain vähän maitotuotteita, joten korvaavia juomia lapsille ja aikuisille on tarjolla tosi paljon. Soija- ja riisijuomat ovat suosiossa, kaurajuomia taas saa hakemalla hakea. Niitä olen tottunut käyttämään Suomessa. Aika mukavalta maistui kyllä mantelijuoma, jonka tuoteselosteessa huomasin sen sisältävän myös pienen määrän kahvijauhetta.

Kasvismaidoista ja chian siemenistä sekä hedelmistä saan blenderillä aamupalalle mukavia mössöjä. Tavallisia jogurttejahan en enää käytä, kun päätin luopua maitotuotteista ja kananmunista. Aika hyvin olen onnistunut pysymään vegaaniruokavaliossa, mutta käytännössä olen ehdoton vain sen suhteen, että ruoassani ei saa olla lihaa eikä kalaa. Viimeksi mainittua joutuu tosin vain toivomaan, sillä thaimaalaisilla on ikävä tapa laittaa kalalientä vähän sinne sun tänne.

Jomtienin iltatorin suosio on taattu - ainakin high seasonin aikana.

Illalla ajoin vielä Jomtienin iltatorille, josta tiesin saavani tuoreita kasviskevätkääryleitä. Ne paistetaan paikan päällä ja nytkin sain pussiin kymmenen tulikuumaa käärylettä. Jormalle vein kananmunasalaatin ja ehkä - näistä kun en oikein tiedä - grillattua kanaa. Alkuvuosiin verrattuna olemme himpun verran rohkaistuneet syömään katukeittiöissä myytävää ruokaa, joksi torikojutkin luokittelen. Niiden kylmä- ja lämminketjujen toteutumiselta on syytä vain ummistaa silmänsä.

Torilla oli enemmän väkeä kuin miesmuistiin. Ehkä osittain syynä oli viereisellä kentällä käynnissä ollut kansainvälinen rantajalkapalloturnaus. Huomiotani asiakas määrän kasvusta vahvisti sekin, että ruokaa myyvän alueen reunalle oli lisätty istumapaikkoja. Lähes kaikki pöydät näyttivät myös olevan täynnä.

Venäläisten jonotus venäläistä ruokaa myyvälle kojulle voi tuntua huvittavalta,

mutta samanlainen jono saattaisi syntyä suomalaisista, jos kyltissä lukisi

"Suomalainen keittiö". Ruoka on pitkälti kulttuurikysymys. Outo oudoksuttaa.