Puolen maapallon matkapäiväkirja

päivis: Kuluneen vuorokauden aikana tuli matkailtua sen verran, että siitä voi hyvinkin kirjoittaa matkapäiväkirjan. Asia erikseen on, ketä kiinnostaa yhden välilaskun lentomatka Suomesta Moskovan kautta Bangkokiin.

Olen kirjoitellut matkapäiväkirjoja muinaisilta matkailuautomatkoiltamme. Yhden pitemmän automatkan päiväkirja oli jopa niin houkutteleva, että kun vuoden tai parin päästä luin tekstin uudelleen, sen jälkeen piti alkaa suunnitella uutta matkakotimatkaa.

Moskovan kautta Bangkokiin lentämisestä en ala haaveilla sen kummemmin, mutta ihan hyvä vaihtoehto Aeroflotilla lentäminen on, jos haluaa kohtuullisen hintaisen matkan Suomesta lämpimään.

Helsinki-Vantaalta lähtenyt lento oli tupaten täynnä. Koneessa oli hämmästyttävän paljon urheilijoita. Oli pitkiä venäläisiä lentopalloilijoita, suomalaisia uimareita ja ties minkä lajien harrastajia. Yhden nuorukaisen pituutta käytin hyväkseni pyytämällä häntä nostamaan matkustamoon hyväksytty matkalaukkuni ylähyllylle.

Odottelua Moskovan kansainvälisellä kentällä kesti nelisen tuntia. Se kului lopulta nopsaan, vaikka kentän D-terminaali ei suuren suuri olekaan. Jollain tavalla kiersin varmaan jokaisen myymälän ja parissa kuppilassakin kävin. Olisin halunnut ostaa Putinin seinäkalenterin, mutta kenelläkään mahdollisista kalenterin myyjistä sellaista ei ollut tarjolla.

Venäläistyylisten ruokaravintoloiden ja kahviloiden lisäksi Seremetjevon

kentältä löytyy Burger King. Valitsin kuitenkin paikalliset kuppilat.

Olin tilannut ja maksanutkin jotain erikoisruoasta, jonka piti tietysti olla vegaanista. Moskovaan lennettäessä matkustajille tarjottiin sämpylä. Lentoemäntä ei edes ymmärtänyt mitä halusin, mutta tuo sama laukkuni nostanut pitkän huiskea urheilija näytti kääntäneen haluni saada vegaanista ruokaa, jota emon mukaan ei ollut tarjolla. Oltiin kuin peruskoulussa ainakin muinoin: kaikille samaa. Sanoin siis, "ei kiitos". Uskoin kuitenkin, että pitemmän lennon ateriat olisivat vegaanisia. Olin oikeassa.

Olen kerran aikaisemmin lentänyt Thaimaan ja Suomen välin Moskovan kautta ja siltä matkalta mieleen jäivät suhteellisen hyvät ruoat ja elokuvavalikoimat. Nytkin oli paljon katsottavaa ja valitsin siitä joukosta kaksi. Ensimmäisenä näin uutukaisen Ku Klux Klan -leffan, jonka yhtä pahiksista näyttelee suomalainen Jasper Pääkkönen.

Toiseksi katsoin elokuvan nimeltä The Wife. Kävi niin kuin usein: nukahdin, kun juoni oli juuri ratkaisuvaiheessa. En siis oikeasti tiedä, mitä leffassa todella sen päättyessä tapahtui. Taisi mennä hukkaan koko parituntinen töllötys.