Arkeahan täältä myös on tultu hakemaan

päivis: Thaimaa on useimmille lomakohde, mutta kun täällä viettää pitemmän ajan, ei mielenkiinto eikä rahapussikaan riitä siihen, että jokainen päivä olisi niin kuin mikä etelän loma konsanaan. Pitää elää myös arkea, jonka tosin täällä saa helposti tuntumaan joltain muulta kuin tavallisen tylsältä arkipäivältä.

Saamme edelleenkin paljon irti joka-aamuisesta kävelylenkistämme, jonka varrella tapaamme tai ainakin näemme tuttuja koiria ja ihmisiä. Tavaksemme on tullut pysähtyä tyypilliseen thaimaalaiseen ruokapaikkaan, jossa juomme pullolliset sodaa. Olemme tuosta perheyrityksestä kertoneet varmaan useammankin kerran. Muun muassa sen, miten teimme aluksi töitä sen eteen, että kylmäkaapista löytyisi tuota janojuomaa.

Nykyään, jos sodaa ei välillä ole, meitä kehotetaan istumaan ja odottamaan, kun joku lähtee hakemaan sitä skootterilla arvatenkin läheisestä juomia myyvästä liikkeestä tai 7-Elevenistä.

Olemme keskenämme nimenneet osan henkilökunnasta. Ehkä hekin ovat antaneet meille jotkut kutsumanimet tyyliin herra ja rouva Soda. Tänään meitä pyydettiin kertomaan, mitkä oikeasti ovat nimemme. Ja samalla saimme listan sillä hetkellä töissä olleiden naisten nimistä. Samoin tiedämme - tai tietäisimme jos muistaisimme - mitkä ovat paikalla välillä olevien kahden pikkutytön nimet.

Välillä pöytäämme kannetaan juomien lisäksi monenkirjava valikoima
leluja. Siinä sitten leikitään sujuvasti, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan.

Jos thaimaalaisten on vaikea lausua suomalaisia nimiä, yhtä kankeaa se on toisinkin päin. Tai että nimet muistaisi. Minulle ainakin jäi mieleen vain nuoreksi äidiksi kutsumamme naisen nimi, Jing.

Kaupungilla käynnit ovat minulle eräänlaista lomailua, vaikka matkaa Pattayan keskustaan meiltä on vain ehkä kahdeksan kilometriä riippuen vähän siitä, mihin saakka haluaa mennä. Eilen menin ensin Central Festivaliin, jossa oma mielenkiintonsa oli käydä katsomassa ja ostamassa alkoholitonta olutta. Välillä sitä saa ajankohtina, jolloin alkoholia ei saa myydä. Joskus taas kassa on tiukasti sitä mieltä, että olut on alkoholijuoma, vaikka siitä alkoholi puuttuisikin.

Varmuuden vuoksi kävin ostamassa muutaman oluttölkin ennen kello kahta, ettei kassalla tarvitsisi käydä jonninjoutavaa keskustelua, jonka takuuvarmasti häviäisin, kun kassa pitäisi kiinni omasta periaatteestaan.

Turisteille tarkoitettu tavara kiinnostaa täällä aina vain vähemmän ja vähemmän. Osittain siitäkin syystä ruokakaupoissa luuhaaminen on minulle arjen ajanvietettä. Central Festivalin jälkeen ajoin Central Marinaan, jossa sielläkin minua veti eniten puoleensa Big C:n hyvin varusteltu ruokaosasto.

Kauppojen hyllyiltä tuntuu aina vain löytyvän uudenlaisia ruokatarvikkeita, joista osaa tekee mieli kokeilla. Mutta varmaan kiinnostusta ylläpitää myös se, että nykyään tulee syötyä kotona useammin kuin ennen. Kiitos vegaanihakuisuuteni ja kattilan ja paistinpannun, jotka hankin talouteemme vasta viime talvena. Siihen asti vuodet Thaimaassa ovat sujuneet mikroaaltouunivetoisesti, sen verran mitä nyt on joskus aamuisin tullut kokkailtua kaurapuuroa tai munakasta.