Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Onnen, rahan ja rakkauden onkijoita

jormas: Otsikon mukaisia pyytäjiä on some pullollaan. Sekä antajia tai ainakin lupaajia. Joista voisin kirjoittaa kirjan, sillä itselleni on "siunaantunut" aika läjä pyytäjiä Faceen ja Messengeriin, mutta myös muille foorumeille.

Mutta nyt keskitys vain yhden asian lupaajiin, siunaajiin, jotka lupaavat ikuisen elämän ja suuren siunauksen maalliselle vaellukselleni.

On vain yksi ehto. Minun tulisi antaa heille rahaa arvatenkin rajaton määrä pohjattomaan kaivoon. Tai ainakin näin uskon, sillä en usko heidän uskonsa olevan oman Luojani mieleen.

Miksikö näin ajattelen? Siksi että olen yhtä pyöreä zero heille kuin sokerin suhteen on sokeriton colajuoma, kun käy selväksi, että rahapussini nyörit pysyvät kiinni. Silloin loppuu yhteydenpito sekä siunaukset puhumattakaan muusta yhteydenpidosta. Olen tarpeellinen vain rahoineni ja sivuseikka on uskoni kuten kaikki muukin.

Mutta koska en heidän uskoaan tohdi tältä paikalta arvostella, jää jäljelle vain ihmettely. Että kuinka sama Big boss Taivaanrannan ylisillä, sateenkaaren tuolla puolen, voi puhua heille niin kovin eri tavoin kuin minulle. Kuinka Hän sanoo heille, etten ole mitään ilman rahaa, en rukouksen enkä chatin väärti. Vai eivätkö he olekaan saman Isän asialla? Sillä paksun rahamassin kanssa lienen Jumalasta seuraavaa. Joskus tuntuu ikävä kyllä niinkin, että jopa yläpuolella.

Mutta en minä heitä tuomitse. Vaikka joskus riepookin ajatellesani muutaman lapsen yksinhuoltajaäitiä, joka on roposista valmis antamaan ruumiinsa ja sydämensä saadakseen siirrettyä lastensa nälkää tuonnemmaksi. Hän antaa kaiken lastensa vuoksi.

Pyytäviä saarnamiehiä ajatellessani pohdin mitä on valmis antamaan itsestään orpolasten puolesta koulunsa käynyt tai käymätön, köyhien lasten yhteisön puku päällä kulkeva Jumalan mies?

Ei kommentteja: