Meno-paluu. |
En osaa samaistua metsän eläinten elämään, mutta mietin usein asiaa. Miltä mahtaa peuroista ja kauriista tuntua, kun talvi välillä kovine pakkasineen saapuu? Öisin ajan töistä kotiin peltoaukeaman poikki. Ennen lumen tuloa siellä oli melkein aina viisi kaurista, jotka seurasivat tarkasti kulkuani. Nyt niitä ei enää ole näkynyt. Eikä jäniksiäkään, joita samalla pellolla oli usein monta. Missä ja minkälaisissa tunnelmissa ne ovat viettämässä talveaan?
Seuraan myös pihan ruokintapaikalle pyrähteleviä punatulkkuja ja tiaisia. Miltä niistä tuntuu nyt kun on kylmä? Samalta kuin palelevissa paljaissa jaloissani tai Lauri Tähkällä kylmässä suihkussa?
Eipä minun tarvitsisi ihmettelyideni kanssa edes mennä luontokappaleisiin. Niiden elimistö kun on rakennettu eri tavalla kuin talvella paksuihin vaatteisiin kääriytyvien ihmisten. Kenties paljon suurempi ihme ovat kaukaiset esi-isät ja -äidit, jotka pohjoisen kylmissä olosuhteissa pärjäsivät ennen suutareiden, räätäleiden ja kotiompelun aikaa.
Arkeologeilla on vaatetuskysymykseen olemassa uskottavat selitykset, mutta ei taatusti kenelläkään ole käsitystä siitä, miten nuo varhaiset ihmiset oikeasti tunsivat ja kokivat hyytävän kylmyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti