Mutta sisälläni sanot, no way, kaikki tai ei mitään. Joten ole sitten elämässäni aina läsnä. Ja silti olet piilossa minulta liian usein. Tai ehkä yritänkin piiloutua itse.
Syntymäpäivänäsi ajattelen Sinua nykyisin aina. Kuinka lapsena uskoin 100 prosenttisesti, että jos en aamulla herää, olen luonasi ja kaikki on hyvin. Me vain odotamme muita rakkaitani luoksesi.
Mutta kun mieleni tasaantuu, tiedän, että olet kuten aina. Siihen turvaan myös jouluna.
Tekevät täällä pallolla kirjoja ja elokuvia Sinusta. Yksi oli nimeltään Kristuksen viimeiset kiusaukset. Senkin nämä tosiuskovat tuomitsivat. Mutta minä en. Elokuvateatterissa itkin, kun katsoin kuinka ihmisenä kohtasit ihmisten pahuuden. Silloin olit minulle totta enemmän kuin koskaan aiemmin. Olit aivan elävänä maallisen majani joka sopukassa ja kaikki minussa tunsi läsnäolosi.
Vaikka usein kiroan, että missä lymyät, tiedän että näet minut, vaikka tekisin tuonelaan vuoteeni. Sillä sydämessäni tiedän, että vain pahuus pitää ihmiset Sinusta loitolla.
Joten siellä jossakin, taivaanrannan ylisten tuolla puolen, eräänä päivänä olen luonasi tosiuskovausten kanssa. Jotka luulevat, että menen eri paikkaan. Suothan minulle, että tunnen vahingoniloa, kun "hurskaat" luulivat päässeensä minusta eroon?
Tämä oli syntymäpäiväkirjeeni Sinulle sinne missä kaikki on hyvin ja täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti