Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Lautailijatyttö ja Norjan duunari

päivis: En ole pariin päivään kirjoittanut taksiharrastuksestani, joten nyt kai jo on soveliasta palata aiheeseen. Tällä kertaa tekee mieli kirjoittaa kohtaamisista ihmisten kanssa. Missähän muussa työssä on mahdollista samalla tavalla tavata hetken aikaa hyvinkin erilaisia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan?

Tänään aamuyöstä päättynyt työvuoro ei erityisemmin poikennut aikaisemmista. Oli Jumbossa ostoksilla, nyt ehkä enemmän jouluostoksilla käyneiden kuskaamista lähelle ja vähän kauemmaksikin. Oli matkaan lähtijöitä ja kotiin palaajia. Oli hauskoja ja oli hiljaisia matkustavaisia. Eikä taaskaan ketään ikävää. Jälkimmäinen tuntemus johtuu varmasti myös ratin takana istuvan asenteesta. Näin olen ymmärtänyt päätellä.

Eilen sain Helsingissä ajellessani kyydin Kurvin lähelle. Sieltä hyppäsi takapenkille pienessä sievässä oleva pariskunta (myöhemmin kuulin etteivät olleet sellainen, ainakaan virallisesti).

Tämä mies oli habituksesta päätellen joku huimempi äijä. Ja eikös hän tuttavallisesti kutsunut minua Päkäksi. Jo toinen Päkättelijä lyhyen taksiurani aikana! Jos joku minua suututtaa, niin se, että minua kutsutaan Päkäksi. Se ei ole koskaan ollut lempinimeni, mutta aina joskus joku yrittää tapailla sitä minun kohdallani.

Huokasin, että taasko ne ovat kertoneet nimeni. Lähitaksin järjestelmä siis. Se lähettää taksin tilanneelle asiakkaalle kuljettajan tiedot, kun kuski on kuitannut vastaanottaneensa kyydin. Sukunimeä ei sentään kerrota. Siinä sitten vitsailtiin matkan aikana ties mitä kuskin henkilötunnuksen jakamisesta sun muusta. Lupasivat antaa taksiyhtiölle palautetta "Päkästä". Hyvää sellaista. Luulen että se unohtui, sen verran kova vauhti pariskunnalla oli.

Ajoin myös lennon viivästymisen takia junasta myöhästyneen matkailijan Kamppiin linja-autoasemalle, josta hän aikoi jatkaa matkaa kotiin Keski-Suomeen. Mies kertoi olevansa töissä Norjassa, kun kotipuolen hommat alkoivat maistua puulta. Kai ihan kirjaimellisesti.

Mainitsin miehelle jonkinlaiseen kokemukseen perustuvan oletukseni, miten kaikista ei ole lähtemään tutulta ja turvalliselta kotiseudulta ulkomaille. Tuntui olevan hyvillään huomiosta. Itse jäin miettimään myös sitä, kun mies kertoi miten kotiseudulla oleva sisar touhuaa netistä hänelle kyytiä bussiin ja on luvannut myös tulla yöllä vastaan Jyväskylään. Siinä oli jotain niin lämmintä. Oikea Jouluksi kotiin -tarina.

Vuoron päätteeksi jäin odottamaan kyytiä lentoasemalta. Viime yönä odottelu oli vähän kylmänsorttista. Vaikka matkustajia oli riittämiin, he tulivat vähitellen ja palvelujaan tarjoavia takseja oli paikalla paljon. Olen siinä jonossa, johon matkaajat eivät ihan ensimmäisenä ymmärrä tulla.

Taksi-isäntä oli vuoroon lähtiessä näyttänyt minulle, miten takapenkin selkänojat saa käännettyä, jos joku tulee vaikka suksien kanssa kyytiin. Sille tiedolle oli nyt käyttöä, sillä sain asiakkaaksi etelän aalloilla lautailleen nuoren naisen. Lautoineen siis. Sain puolen tunnin matkan aikana tiiviin paketin erilaisista aalloista ja kuulin, että Suomessakin voi paremman puutteessa päästä merelle lautailemaan.

Suppaamisestakin puhuttiin. Siitähän itse yritin kesä tai pari sitten innostua, mutta se jäi vain ajatuksen tasolle. Ainakin silloin.

Ei kommentteja: