Filippiinit, osa 12

jormas: Osasta 11 sain poikkeuksellisen paljon palautetta. Yhtä lukuun ottamatta hyvin myönteistä. Mutta kielteinen palaute oli tärkeä. Oppiakseni mitä on opittavissa, mutta palaute laidasta laitaan on hyvän kirjoituksen merkki. Blogi ihastuttaa ja vihastuttaa, kuten toivonkin.

Joku kantoi huolta, etten kokemani perusteella pitäisi koko maata huonona tai jotain sinne päin. En todellakaan, sillä tämä on hieno maa ja suurenmoiset ihmiset. Kuten laillaan kaikki käymäni maat. Romaniassa Afrikkaan ja Yhdysvalloista Kolumbiaan sekä Brasiliaan. Kerron kuten koen, en miten muut kokevat tai miten minkäkin asian tola todellisuudessa edes on.

Tämä ainoa kielteisen palautteen antaja väitti minun luoneen kuvan paskasta maasta. Tähän puolestani väitän, ettei hän ole ymmärtänyt kirjoittamaani tarkoittamallani tavalla tai ei ole edes lukenut kuin sieltä täältä valikoiden. Sanovat myös pirun lukevan Raamattua samalla tavalla.

Jollekin itseni lisäksi lupasin kirjoittaa kokemastani yhteisöllisyydestä, josta oletin ja oletan tietäväni jotain erilaisissa yhteisöissä monta vuosikymmentä eläneenä ja asuneena.

Mutta mitään nyt kokemaani en missään ole tavannut. Olen myös tehnyt vääriä arvioita ja kirjoittanutkin niistä.

Sanoin esimerkiksi kerran, ettei näin tiiviissä yhteisössä ole sijaa pitkälle vihanpidolle. Olin väärässä, sillä nyt olen tavannut yhteisön jäseniä, jotka eivät ole sanoneet sanaakaan naapurilleen 2-3 vuoteen. Usein syynä on kateus tai mustasukkaisuus. Tai molemmat. Aiheellinen sekä aiheeton.

Mutta olen myös ollut syntymäpäivillä, joille sankari on tehnyt kattilallisen spagettia. Juhlat, joissa hän itse ei istu juhlakaluna, vaan kiikuttaa ruokalautasia naapureihin kunnes kattila on tyhjä.

Olen myös seurannut kuinka kujan yhteisellä kaivolla ja pesupaikalla sopu löytyy aina yhden käsipumpun alta.

Tai kuinka luontevaa on hakea naapurin "olohuoneesta", nurkan vesihanasta vettä ämpäreillä, sillä läheskään kaikilla ei ole tätä ylellisyyttä saati toilettia.

Olen myös nähnyt kuinka monta eri rakastavaa ja suukottelevaa syliä pieni lapsi kiertää päivän mittaan. Niin isompien lasten kuin naisten ja miestenkin.

Olen myös nähnyt kuinka alle 10 neliön maalattialle peiton päälle asettuu vieri viereen nukkumaan isoäiti, tytär ja hänen noin kymmenen vuotiaat tyttäret.

Mutta kaikkea en ole nähnyt. Kuten yhtään ikkunalasia. Vain luukkuja, verkkoja ja kankaita niiden edessä

Ja nyt olen myös kokenut mitä minulle tapahtuu, kun lopetan tasapuolisen taloudellisen tukemisen. Ehkä kirjoitan seuraavalla kerralla siitä, jos selviän hengissä keittämästäni sopasta.