päivis: Ilman heijastinta kulkeminen on aikaisemmin mielestäni ollut asia, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Jokainen ottaa itse riskin, jos ei pimeällä käytä heijastinta. Nyt viimeistään olen tajunnut, että kyse ei ole vain jalankulkijan yksityisasiasta.
Ajan työvuorossa suunnilleen 200-300 kilometriä. Suuri osa siitä on ajoa keskustojen ja asuinalueiden pienemmillä ja isoimmilla kaduilla. Vaikka yritän olla tarkkana, olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että joku päivä tai yö törmään johonkin pimeänä liikkuvaan jalankulkijaan. Ja todennäköisesti se tapahtuu suojatiellä, jossa jalankulkija on kuningas.
Ilman heijastinta liikkuminen ei siis todellakaan ole yksityisasia.
Pahimpia ovat sateiset kelit, mutta pimeä on tietysti aina pimeä. Jalankulkija (minä mukaan lukien) ajattelee helposti, että kun itse näkee lähestyvän auton, kaikki on hyvin. Ja jatkaa siksi matkaa luottaen muun muassa siihen, että kun astuu suojatielle, autoilija lainkin mukaan pysähtyy ja antaa tilaa jalkaisin liikkuvalle.
Mutta kun auton ratin takaa on aivan mahdoton havaita tummissa vaatteissa kulkevaa!
Jos jalankulkijalla ei ole heijastinta, hänen havaitsemistaan auttaa joskus se, että kävelijällä on vaikka vaalea käsilaukku tai kengät. Muuten jalankulkijan yleensä näkeekin vasta aivan läheltä.
Kerran näin lähes koomisen näyn, kun jollain oli valkopohjaiset lenkkarit mutta muuten mustat kamppeet päällään. Näytti aivan siltä, että kengän pohjat kulkevat yksinään jalkakäytävää pitkin.
Värilläkin on siis väliä, mutta tunnetusti me syksyn tultua alamme takuuvarmasti pukeutua tummiin ja mielellään kokomustiin vaatteisiin. Ja jos kyse ei ole ulkoiluvaatteista, silloin niihin hyvin harvoin on ommeltu mitään heijastavaa materiaalia. Sellaiset turvatekijät tuskin tuntuisivat kovin muodikkailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti