Itse olen sosiaaliturvaa tarvinnut tosiasiallisesti vain silloin, kun en juomisiltani halunnut tai pystynyt töihin. Silloin hain monesti muun muassa toimeentulotukea, jonka tosin palautin aina lähes täysimääräisenä valtiolle. Alkoholiveron muodossa.
Ammattiyhdisliikettä ymmärrän ja en ymmärrä. Ymmärrän siksi, että on sitten palkansaaja tai palkanmaksaja, sama rahanahneus riivaa molempia. Kummastakaan suunnasta eivät kukkaron nyörit löyhdy sen hyväksi, jolla ei ole töitä.
Kauan aikaa sitten, neuvostovallan aikaan seurasin Sotshissa turistihotellin ylimmän kerroksen ikkunasta, kun kuusi venäläisnaista kuokki kukkapenkkiä rinta rinnan. Nauroin myös hississä kai käytännössä asuvaa miestä, jonka tehtävä oli painella kerrosten nappeja ja aukoa turisteille ylös alas kulkevan ihmiskuljettimen veräjää.
Mutta sitten tuli Suomeenkin talouden taantuma ja vailla töitä olevia sen myötä pilvin pimein. Jotka elättivät kaikki ne, joilla oli töitä. Minä siinä mukana. Kuinka mielelläni olisinkaan silloin tarjonnut vastikkeettoman rahan sijaan pestiä hissinvartijana tai kuokan vartessa.
Mutta se ei ollut vallassani silloin eikä se ole nyt. Roolini on veronmaksaja, olen sitten palkkatyössä tai eläkkeellä.
Mutta en minä moisesta katkera ole, sillä meneehän minulta rahaa nytkin paljon turhempaakin kuin tuntemattoman ruokaan tai viinaan. Kuten esimerkiksi ulkomaanmatkoihin, hotellielämään tai vaikkapa uuteen, kämmenen kokoiseen älylaitteeseen.
Tähän loppuun laitan aamulenkiltä nappaamani kuvan. Siinä tekee työtä kolme thaimaalaista. Yksi leikkaa nurmea ja kaksi suojaa ajorataa. Suomessa vastaavassa tilanteessa kolme kantasuomalaista jonottaa jossain luukulla vastikkeetonta rahaa ja maahanmuuttaja leikkaa yksin nurmikkoa. Siksi, että kyseinen tai vastaava työ ei suomalaiselle kelpaa, koska saman rahan saa tekemättä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti