Se oli taas lauantai

päivis: Thaimaassa ollessa ei juuri tarvitse miettiä mikä päivä on milloinkin. Kokemuksesta tiedän, että viikonpäivät on helppo unohtaa. Vähän hakusessa tahtoo nykyään olla sekin, monesko kuukauden päivä on meneillään. Vaikka sillä ei juuri suurta merkitystä olekaan. Thaimaassa ollessa päivämäärällä on väliä lähinnä vain silloin, kun on huolehdittava ilmoittautuminen Immigrationiin tai kun tulee Suomeen lähdön aika.

Tänään on lauantai, mutta tekemisiimme se ei millään tavalla vaikuttanut. Käytiin aamulla lenkillä niin kuin muinakin aamuina. Lenkille lähtö tosin taisi venyä myöhempään kuin tavallisesti, sillä huomasin meidän syövän aamupalaa vasta kello 12 aikoihin.

Usein aamulla jompi kumpi meistä kysyy, että mikä on päivän ohjelma. Usein sellaista ei ole tai sitten se on jotain vähän epämääräistä tyyliin "pitää ostaa ruokaa jääkaappiin tai on haettava hedelmiä tai vesi alkaa olla loppu". Ohjelman voi tosiaan tehdä jo pelkästään siitä, että päätetään lähteä käymään Pattayalla. Tänään ei jaksettu sinne asti.

Lauantailla ei ollut mitään merkitystä siihen, että halusimme mennä saunaan. Olimme maanantaina maksullisessa saunassa, joten tänään ajattelimme käydä Seven Seasin omassa höyrysaunassa. Siellähän emme ole koko tällä reissulla olleet kertaakaan. Kerran vain kävimme katsomassa, että nyt on näköjään toteutettu ero naisten ja miesten saunan välille. Aikaisemmin kaikki käyttivät sitä saunaa, joka ei ollut rikki. Tai jos molemmat toimivat, kumpikin höyryhuone oli sekakäytössä.

Kotisaunaan emme kuitenkaan päässeet. Joku paikallisista osasi kertoa, että höyrylaitteet ovat remontissa, joka kestää kuukauden. No höh. Päätimme ajaa Jomtienin Saunalle. Sielläkään kun emme ole vielä tämän Thaimaan-matkan aikana olleet. Saunoimme, uimme, laiskottelimme ja söimme. Pois lähdimme vasta auringon laskun aikoihin.

Muillekaan saunojille ei viikonpäivillä näytä olevan merkitystä, sillä päinvastoin kuin kuvittelin, lauantaisaunojia oli vähänlaisesti.

Päivän toinen "ohjelma", josta olimme tainneet sopia jo eilen, oli käynti Jomtienin iltatorilla. Sekin oli ensimmäinen käyntimme siellä tällä reissulla. Emme ole ilmeisestikään kauheasti käyneet juuri missään!

Torin tavaratarjontaa katsellessa saattoi ensin syntyä mielikuva, että vieläkään ei ole high seasonin aika. Ihmisiä oli vähänlaisesti. Mutta kun viimeiseksi menimme ruokaa tarjoaville käytäville, siellä kävi sellainen kuhina, ettei sekaan meinannut mahtua. Myös kuvassa taustalla näkyvät, ruokailijoille tarkoitetut pöydät olivat täpösen täynnä.

Iltatorin ruokamyymälät ovat varsinkin venäläisturistien suosiossa. Ja sen ovat myyjätkin huomioineet kohteliaasti: vähän joka paikassa tuotteen nimi on kirjoitettu myös kyrillisin kirjaimin. Eikä pelkästään niin. Palveluammateissa toimivat thaikut tuntuvat yhä enemmän osaavan puhuakin venäjää, niin että ainakin kaupankäynti sujuu. Mutta englannilla ja venäjällä täällä ei enää pitkälle pötkitä. Sen verran vilkasta näkyy kiinalaisten Thaimaan-matkailu nykyään olevan.

Siitäpä sainkin syyn miettiä, että mitenkähän hyvin kiinalaisten palveluja ollaan koti-Suomessa mietitty ja niihin varauduttu. Jo nykyään ainakin Helsingin keskustassa voi nähdä laumoittain kiinalaisturisteja. On tietysti nähty ennenkin, mutta näinä aikoina kiinalaisten maailmanmatkailu taitaa lisääntyä vauhdilla.

Jos ennen Stockmannin myyjälle on riittänyt, että molempien kotimaisten lisäksi englannin kieli on hallussa, seuraavaksi lisäpisteitä on saanut venäjän taidoista. Mutta kuinkahan moni tai paremminkin harva asiakaspalvelija toistaiseksi vielä osaa kiinaa? Kysyntää sille ainakin alkaisi jo olla kovastikin.