Filippiinit, osa 3

jormas: Pariin ensimmäiseen osaan olin kirjoittanut otsikoksi ja vähän muuallekin Philippiinit. Väärinkirjoitus oli pieni piruilu kaltaisilleni pikkusieluille, joita löytyy aina. Tällä kertaa alkuvauhtia ei tullut siitä voinko kirjoittaa euroista tai pesoista, kun maksan Filippiineillä.

Tätä pitää ottaa hieman takaisin, sillä aivan yksityisviestinä tuli kesken kirjoituksen korjauspyyntö. Sen verran Facejoukkoa tunnen, että jos kielen korjaaja olisi laittanut kommenttinsa muiden joukkoon, olisi tullut joku kuutio lunta tai jotain muuta hänenkin tupaansa. Yksityisviestillä selviää ilman muiden mielipiteitä, joita hän ei ehkä kaipaakaan. Oma mielipiteeni kyllä tulee pyytämättä yksityisestikin. Jos pyytäjä olisi, arvatenkin tarkkasilmäisenä blogin avattuaan katsonut otsikon uudelleen, olisi hän nähnyt, että siellähän se aivan oikein suomen kielellä kirjoitettu. Kuten myös nyt suomenkielinen yhteen kirjoitettuna ja suomen kieli eri sanoina. Ja pienellä alkukirjaimella.

Suunnilleen sata kommenttia aihe taisi kerätä, joskin aiheet olivat laidasta laitaan. Paitsi blogin sisällöstä.

Angelesissa pääsin viimein koemaistamaan kolmipyörän, jotka ovat täkäläinen vaihtoehto Thaimaan lava- sekä mopotakselle ja tuktukille. Todella mielenkiintoinen ja asfaltinläheinen vaihtoehto ehdottomasti minun makuuni. Ja vielä kohtuuhintainenkin. Sillä on paikallinen nimikin, joka ei ole vielä hanskassa. Tricykle tai sinne päin.

Majapaikan kahdeksi yöksi olin valinnut todella kohtuuhintaisen hotelli Fensonista, jota käsittääkseni ylläpitää kaksi tai kolme englantilaista, hyvinkin ystävällistä miestä. Valinta osoittautui oikein mukavaksi, kun sopeutuu yön äänin. Lasten ja aikuisten.

Kun jäin kolmipyörästä pois ja maksoin kyydin, oli kadun toisella puolella ehkä suomalaisittain sanottuna autotallibaari. Sen oli kansoittanut kymmenkunta oluen ja muidenkin janojuomien siemailjaa, joita ei iltatuimaan ikä painanut. Vaikka sitä oli joka sällillä ympäri maailmaa muillekin jaettavaksi. Australialaisia ja englantilaisia useita.

Vähän ja aika paljonkin samanlaista väkeä istuu hotelli Fentonin allasbaarissa aamusta iltaan. Kummassakin kuppilassa olen kuin kala vedessä osin varmasti siksi, että jokunen moukku on itsekin tullut aikoinaan kaadettua kurkkuun. Eikä suinkaan elämän lisävaikeuksia kerätäkseni, vaikka niitä tapa on aika läjän taipaleelle tuonut.

Näissä kansainvälisissä joukoissa ei onnettomalla kielitaidollani ole juuri merkitystä. Vaan joukko on kuin konsanaan venäläiset Thaimaassa. Mitä pontevammin heille sanoo, ettei ymmärrä venäjää, sitä vilkkaammin he kielellään asiaansa selittävät. He eivät ymmärrä minua ja minä en ymmärrä heitä. Nauran innolla ja sopivalla volyymilla polpotukselle silloin, kun hekin nauravat.