Lehti tulee Jenkeistä, ja sen sisältökin on käytännössä siellä toimitettua. Lähes puolen vuoden poissa olomme aikana postilaatikkoon oli tullut kaksi HOG-lehteä. Kyse on ihan laatulehdestä, mutta ainakin minulle mukavinta luettavaa ovat hogilaisten omat, lyhyet kirjoitukset Harrikka-kokemuksistaan ja -retkistään. Joku on löytänyt Harrikkaa ajavan puolison, toinen on hankkinut häthätää kävelemään oppineelle lapselleen lasten Harrikan (!) ja joku kolmas kertoo koko perheen yhteisistä reissuista pitkin USA:n viehkoimpia maisemia.
Itselle kolahtavat parhaiten tarinat, joita jopa kovastikin meitä iäkkäämmät Harrikka-ihmiset ovat kirjoitelleet.
Olemme tehneet muutaman vähän pitemmän pyöräreissun edellisellä Thaimaa-jaksollamme. Huomiselle ja tuleville päiville on suunnitteilla matka kohti Siamin lahden toisella puolella sijaitsevaa Hua Hinia. Olemme siellä olleet ennenkin, joten tuo monien suomalaistenkin suosima kaupunki ei ole sen ihmeempi tavoite. Mielenkiintoisempi on matka itsessään.
Hieman mietityttää, miten Bangkokin ohitus hoituu, missä yövymme tai miten matkan varrelta löytyy minulle sopivaa syötävää, kun oletettavastikaan ihan kaikkialla englannin kieli ei paikallisilta suju. Koska emme voi kaksipyöräisellä ajaa moottoriteitä pitkin, niiden hyvät levähdyspaikat ravintoloineen eivät ole käytettävissämme.
Jorma jo maalaili tilannetta, että edes jotain ruokaa saadakseni joudun turvautumaan 7-Elevenin kehnonlaiseen kuivamuonaan ja reissun lounastauot hoituvat kaupan rappusilla istuen. Jos näin käy, tiedän jo nyt, että palattuamme suuntaan suoraan tuttuun Pattayalla sijaitsevaan kasvisravintolaan, jossa saan kuitattua kaikki matkan aikaiset huonot ruokakokemukset.
Tänään jouduin taas vähän panostamaan Harrikka-vaatetukseen. Nyt ostin ensimmäistä kertaa aidon Harley-Davidson-vaatteen. Olen niitä pitänyt kalliina ja sitähän ne oikeasti ovatkin jopa täällä Thaimaassa. Mitään jäljitelmiä en ole halunnut hankkia. Aikaisemmat vaateostokseni ovat olleet paljon halvempia, mutta silti niistä on ainakin itselleni pitänyt syntyä mielikuva, että vaate on jotenkin tyyliin sopiva, vaikka ei olekaan mikään merkkivaate. Ostamassani T-paidassa varsinainen juju on se, että paidan selkäpuolelta voi lukea, millä kulkuneuvolla tämä jenkkiläisittäin "kultaista ikää" lähentelevä pariskunta on liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti