Öiset maisemat ovat erilaisia

päivis: Kirjoitimme Jorman kanssa pari vuotta sitten kaupunkikulttuureista, omia näkemyksiämme tietenkin. Jormalla oli paljon muistoja Hyrylästä, minä taisin kirjoittaa silloin ainakin Laukaasta, josta muistan yrittäneeni etsiä asioita, joita voisi kutsua kaupunkikulttuuriksi. Kuluneen viikon aikana olen katsellut öistä kaupunkia - tai kaupunkeja.

Helsingin edustalla pieni tauko kesken työvuoron. Näkymä merelle ja
lähisaarille näyttää aina yhtä mukavalta vuorokaudenajasta riippumatta.

Yöllä kaikki näyttää erilaiselta. Hämärillä katuvaloilla valaistuilla pikkukaduilla näkee lähinnä vain rakennusten siistit julkisivut. Pihojen romut tai talojen tarkat yksityiskohdat eivät pimeällä näy. Valoisan aikaan tutuiksi tulleet paikat saattavat tuntua aivan erilaisilta kuin pimeällä. Ja kun ihmiset nukkuvat, asuntojen valotkaan eivät valaise maisemaa.

Kesäkadut ovat yhtä työmaata. Päivemmällä, kun liikennettä on enemmän, voi vain kuvitella, miten hidasta ja hankalaa eteenpäin meno on. Mutta öisin haittana ovat oikeastaan ainoastaan työmaiden aiheuttamat töyssyt ja kavennetut kulkuväylät. Toisaalta pimeällä on välillä vaikea hahmottaa, nistä kohtaa autoilijan toivotaan ajavan, kun välillä väylät mutkittelevat oudoistakin kohdista.

Katutöitä Suomessa ei jostain syystä tehdä kolmessa vuorossa, ei siis ainakaan öisin, vaikka luulisi, että työmaat saataisiin sillä tavalla nopeammin valmiiksi. Olisivatko syynä sitten kadunvarren asuintalot, joissa asuvien rauhaa ei haluta häiritä öisin? Katujen asfaltointeja sentään tehdään myös myöhään illalla, jolloin homma näyttää edistyvän ripeää vauhtia. Näitä olen huomannut tapahtuvan ainakin Helsingissä Mäkelänkadulla.

En ole koskaan ajatellut olevani yöihminen. En ole sellaisia edes oikein ymmärtänyt. Nyt ehkä ymmärrän vähän enemmän. Yöllä maailma on jotenkin erilainen. Ehkä jopa kauniinpi kuin päivällä.