En nyt kuitenkaan viitsi Trumpista sen enempää kirjoittaa. Olen oppinut suhtautumaan häneen kielteisesti, ihan perustellusti, oletan. Yhtä amerikkalaista tuttuani ja Facebook-kaveriani seurattuani olen ymmärtänyt, että vastenmielisyys Trumpia kohtaan voi hänen omiensakin joukossa olla todella äärimmilleen vietyä.
Mutta hyttysistä ja muista hyönteisistä voin sen sijaan jatkaa. Ne inhottavat minua vähintään yhtä paljon kuin Trump, joka sentään ei tule samalla tavalla iholle kuin ne. Mutta kun inhotus oikein iskee, yritän ajatella, että ilman hyttysiä pikkulinnuilla olisi huomattavasti vähemmän syötävää. Sitähän ne kesäisin tarvitsevat itsensä lisäksi myös ahnaina syötävää pesissä vaativille poikasilleen.
Saman inhotuksen saavat minulta osakseen paarmat, mutta niitäkin taitaa koskea sama luonnonlaki: niitäkin tarvitaan lintujen ruoaksi.
 |
| Toistaiseksi vain hyttyset kiusasivat kun poimin kupillisen mustikoita. |
Äskettäin Hesarissa oli kirjoitus punkeista, jonka päätteeksi kirjoittaja totesi, että niitä ei kyllä tarvittaisi, koska niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Eikös vaan siitäkin joku älähtänyt todeten, että "itseäsi ei tarvita". Kyllä punkeillekin on luonnossa oma paikkansa, vaikka en nyt jaksa muistaa, että mikä ja missä se on.
Hirvikärpäsistä, joiden paikkaa luonnon monimuotoisuudessa en myöskään tiedä tai muista, olen kuitenkin lukenut, että kun ne hyppäävät ihmiseen, hiusten sekaan useimmiten, se on täydellinen erehdys. Sanoisivat varmaan, että sori, jos osaisivat. Ne eivät oikeasti hyödy ihmisestä. Ne tarvitsevat nimensä mukaisesti hirviä.
Hirvikärpäsistä aiheutuva piina alkanee kohtapuoliin. Jotenkin olen oppinut yhdistämään ne kypsyneisiin mustikoihin. Nythän alkaa olla niiden aika. Pitänee laittaa hattu päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti