Big Boss

Jormas: Uskon, etten minä eikä kukaan muukaan ihminen ole maailman napa. Kuinka ihminen, joka ei edes hallitse itseään tai ei tiedä miksi mehiläinen ei osaa kotiinsa, jos joku kääntää oven tai luukun toiseen suuntaan, voisi hallita maailmaa? Ei mitenkään. Tietysti on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että maailmaa ja maailmankaikkeutta ei hallitse kukaan. Minulle on kuitenkin järjetöntä väittää, että kaikki olisi suurta sattumaa. Miten yllämainitun kaltainen ihminen voisi tämän edes tietää. Luulee vaan ja yrittää uskotella uskoaan myös muille.

Itse haluan ja uskonkin, että kaikkea hallitsee jokin, jota usein kutsun Big Bossiksi. Koen, että Hän, mikä se itse kullekin onkaan, tuijottaa minua alati niskanappiin ja näkee peittoni läpi. Vaikka kuinka yritän kätkeytyä vuoteeni uumeniin. en pääse minnekään pakoon. Oikeasti en haluakaan, sillä tekemiseni kestävät muiden ihmisten ja Pomoni katseen sekä päivän valon. Minulle Isä ylhäällä on turva, joka ei tuomitse. Ei koskaan, vaan kelpaan hänelle, vaikka en osaisi tai haluaisi edes katua. Hänhän on antanut minulle elämän ja olen yhdet hänen kasvonsa. Jos hän minut tuomitsisi, olisi se kuin Hän myöntäisi epäonnistuneensa. No, ei se olisi ensi kerta, kun Luoja on pettynyt tuotokseensa. Ihmiseen.

Olen ikäni muokannut Jumalaani mieleisekseni, vaikka tiedänkin, että Hän ei vuokseni ole muuttunut mihinkään suuntaan. Ei yhtään. Vain minä ole muuttunut. Olen muuttunut eri suuntaan kuin kunnon kristityn kuuluisi. Sillä minun Pomoni rakastaa kaikkia tekoineen. Joskus ymmärrän tämä täydellisesti ja joskus en. Ja mitä paremmin sen ymmärrän, sitä vähemmän kunnon uskovaiset ymmärtävät minua.

Emme pääse samanmielisiksi siinäkään, miksi mielestäni kaikki olemme joskus samassa ikuisuuden paikassa ja taas joidenkin mielestä emme. Koska en osaa enkä halua tuomita edes synnistä sitä taikka tätä. Olen harhautunut ja elän harhassa, näin he sanovat minulle. Mutta osaan minä tuomita ja joskus eksynkin harhapoluille ja teen niin. Vaikka en haluasi, koska en ole saanut sitä tehtäväkseni. Se ei ole Jumalaltani, vaikka mustanpuhuva raamattu kainalossaan kulkevat niin sanovatkin. Minulta vaadittu tehtävä ei ole Big Bossilta, vaan ihmisiltä, jotka ovat omineen Luojani tehtäviä. Luulen, että Hän nauraa tälle kaikelle.

Mutta polunnäyttäjääni en aina, varsinkaan heti ymmärrä minäkään. En ymmärtänyt miksi Hän yön aikana salli jonkun sulkevan polkuni, kun olin lähdössä ruokakauppaan. Mutta nyt ymmärrän, sillä aloittamisrajoitteisen vaivani on pahentunut. Eilen unohdin koko blogin kirjoittamisen ja joinakin päivinä en ole päässyt edes ulos aamutakistani. Vaan siitä on tullut aamun lisäksi päivä- ja iltatakki.

Mutta nyt nälkä siirsi sivuun aloittamisrajoitteisuuteni ja oli ryhdyttävä raivaushommiin. Näillä vuosirenkailla ja vatsalla se oli kova jobi. Sen päälle oli mukava pulahtaa Maljapuron tuomaan veteen ja istahtaa vain eläkeläisille tarkoitettuun keinutuoliin sekä siemailla huurteinen, alkoholiton olut. Elämä on kuitenkin kaikkinensa hieno juttu. Vaikka se olisi kuin tuulenkaato tai pelkkä sattuma.