Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Radion äärellä

päivis: Kuuntelen Laukaassa radiota. Kanava on aina Yle Suomi. Se tarkoittaa valtakunnan verkon juttuja ja uutisia, mutta valitettavasti arkiaamuisin ja iltapäivienkin aikana paikallista Yleä. Olen Tuusulassakin kuunnellut paljon Yle Suomea ja Pasilassa toimitettuja lähetyksiä. Autossakin se on minulla pääasiassa päällä.

Jostain syystä Yle Helsingin sisältö on huomattavasti laadukkaampaa kuin Keski-Suomen taajuudella lähetettävät jorinat. Olen sallinut itseni tehdä tulkinnan, että Yle ei välitä niin vähääkään, mitä maakunnan väelle tarjotaan. Kunhan nyt jotain höpisevät.

Jyväskylässä toimittajan virkaa on hoitanut muun muassa ilmeisestikin eläkkeelle siirtynyt tyyppi, joka kovasti toi ilmi sitä, että asuu talvet etelässä ja tuntee henkilökohtaisesti vaikutusvaltaisia ihmisiä. Onneksi kesäpesti päättyi jo, joten tarinat ovat sentään vähän kohentuneet. Mutta kehnolta tuntuva tarjonta ei tosiaan ole pelkästään tämän sijaisen syytä. Jotenkin aiheet tuntuvat olevan huomattavasti heppoisempia kuin Helsingin toimituksessa toimitetut jutut ja puheet.

En tiedä, onko tuo ero kuviteltua vai onko vain niin, että kesäaikana ei ole resursseja tehdä mitään parempaa. Saattaahan se olla, että uusmaalaisille syötettävät kesäradiot ovat samaa soopaa. Tosin toimittajat taitavat kuitenkin olla siellä kesäisinkin samoja tyyppejä. Ainakin alkukesästä äänet kuulostivat tutuilta. Välillä täällä periferiassa saatetaan jopa kuulla noita tuttuja helsinkiläisääniä. Ehkä sekin kertoo siitä, että paikallisesti toimitetuille radioajoille ei ole resursseja.

Nyt sitten tullaan siihen, miksi halusin kirjoittaa blogin tästä aiheesta. Ei kuitenkaan ole mikään aasin silta, vaan liittyy kovastikin asiaan. Yhtenä päivänä, kun tuli juuri tuota Pasilassa toimitettua juttua, siellä puhuttiin helteistä. No, ei sekään nyt mitään laatujournalismia ole. Samaa höpötystä varmaan on viime viikkoina kuultu monelta muultakin kanavalta. Toimittaja hehkutti, miten helteillä kannattaa mennä museoon tai kirjastoon, koska niissä on aina viileää ilmastoinnin ansiosta.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt tähän. Ikään kuin sormella osoittaen juontajan (vaikka työsopimuksessa lukee varmasti toimittaja ja takana on hyvä yliopistokoulutus) halusi vähän näpäyttää jotain kuulijaryhmää toteamalla, että ne, joita nuo kulttuurilaitokset eivät kiinnosta, että hehän voivat sitten mennä Kelan toimistoon viilentymään. Että Kelallakin on ilmastoidut tilat. Mitäpä muuta juontajan vinkistä pystyi lukemaan kuin että me paremmat ihmiset haemme viilennyksemme vähän laadukkaammista paikoista, mutta koska helteellä kuuma on luuserillakin, niin hehän voivat hakea ilmastoitua tilaa paikasta, joka oletettavasti on heille tutumpi. Menkööt siis Kelaan.

En silti ole mikään jyrkkä Yle-kriitikko. Pari viikkoa sitten olin jo aikeissa kirjoittaa Yle Teema & Femmassa esitetystä suomalaisdokumentista, joka minusta oli aivan huippuhyvä. Joku muu aihe taisi silloin kuitenkin olla olevinaan tärkeämpi tai en vain löytänyt oikeita sanoja dokumenttia kehuakseni. Jospa se tulisi uudelleen ja voisin silloin kirjoittaa siitä. Uusinnathan ovat asia, josta Yleä usein moititaan, syystäkin. Mutta onneksi uusintojen joukossa on välillä superyksilöitäkin, joita voisi katsella vaikka kuinka monta kertaa.

Ei kommentteja: