Suvun mustat lampaat

päivis: Vanha vitsi sukututkimuksesta kuuluu, että siinä vaiheessa lopetettiin tutkiminen, kun sukupuusta löytyi mustalaisia. Totta sanonnassa on sen verran, että sukujen mustalampaita ei mielellään nosteta esiin. Eilisessä Petter ja Elisabet Hällströmin jälkeläisten sukukokouksessakin paljon huomiota saivat muusikot ja muut sukuun kuuluvat ja kuuluneet musiikin harrastajat. Meneillään lienee myös suvun lääkäreitä koskeva tutkimus. Mutta missä ovat Hällströmien ja Strandénienkin konnat ja murhamiehet?

Kun eilisen sukukokouksen yhteydessä kukitettiin sukuseuran aktiiveja ja muita merkittäviä ihmisiä, mietimme Jorman kanssa, että vähintään jonkun TV-komedian aiheeksi sopisi sukujuhla, jossa poliisisaattueessa salin eteen tuotaisiin käsiraudoissa suvun pankkirosvot ja salakuljettajat. Ja tietysti heillekin annettaisiin kukkapuskat ja lämpimät halaukset.

Näinhän ei tosielämässä koskaan voisi tapahtua, mutta kun viime aikoina olen kuullut epävirallisemmin sukutarinoita, joihin liittyvät ennenaikaiset kuolemat väkivallan tai yllättävän sairauden johdosta sekä muuten elämän laitapuolelle liittyvät tapahtumat, voisi niiden avoimempi käsittely olla paikallaan. Saattaisivat jopa avata ja parantaakin joitakin edelleen elossa olevien mahdollisia traumoja, joita aikoinaan puhumatta ja selvittämättä jääneet asiat ovat aiheuttaneet.

Tavallaan sukua nämäkin: Niilo ja Soinin
perheen Kettu-koira.

Kun virallinen sukututkimus korostaa menestystarinoita ja niiden takana olevia sukulaisia, antaa se mahdollisesti ainakin osalle suvun jäsenistä viestin, että mainitsemisen arvoisia ovat vain ne, jotka ovat osoittaneet olevansa muuta väkeä taitavampia, lahjakkaampia ja ehkä rikkaampiakin. Pahitteeksi ei tunnu olevan, jos suvusta löytyy entisiä tai nykyisiä julkkiksia. Onhan se kieltämättä hienoa.

Suomen perustuslaissa tai ainakin raamatussa korostetaan ihmisten samanarvoisuutta. Siinä mielessä sukututkimuskin voisi saada ainakin lisää sisältöä, jos joka suvussa annettaisiin ääni myös kaikkein hiljaisimmille esivanhemmille ja varsinkin niille, joista on vielä tallella tarinoita. Niitähän yleensä ihan tavallisistakin ihmisitä riittää, kun vähän kaivetaan muistisopukoita.