Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 21. kesäkuuta 2018

Sukumatka ja juhannus

päivis: Viime viikon torstaina alkanut sukumatkamme on toistaiseksi pysähtynyt Laukaaseen. Yhtään omaa sukulaistani en vielä ole tavannut, mutta senkin aika on ennen kuin matka huipentuu kuun lopussa Joensuuhun Strandénien sukukokoukseen.

Kirjoitin aikaisemmin Hällströmien sukujuhlasta Vaasassa, jossa paikalla oli Jorman kanssa yhteisiä sukujuuria omaavia ihmisiä. Kaukaisimmat olivat saapuneet Yhdysvalloista saakka. Ainuttakaan Jorman tuntemaa sukulaista paikalla ei ollut. Juhlan jälkeen tapasimme kuitenkin Jurvassa asuvia Soineja.

Jyväskylään tultuamme kävin maakunta-arkistossa, josta löysin vähän tietoa omista Jyväskylän seudun sukujuuristani. Siitäkin käynnistäni kirjoitin blogin ja äsken huomasin, että se oli kiinnostanut yli 400 lukijaa. Johtui varmaan siitä, että olin laittanut blogiin hyvän otsikon tai sitten sopivat tunnisteet. Pari kommenttiakin sain. Niitä tulee harvemmin, joten olen niistä kovin iloinen.

Jyväskylän maakunta-arkistosta sain vihjeen käydä myös SSHY:n eli Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen nettisivuilla, joista löytyy kuvattuja kirkonkirjojen sivuja enemmän kuin minulle ennestään tutusta HisKi:stä eli Suomen Sukututkimusseuran historiakirjoista.

Jos liityn SSHY:n jäseneksi, näkisin enemmänkin sivuja kuin nyt. Näin pitänee tehdä, mutta toistaiseksi yritän katsoa, löytäisinkö jo nyt kaikille vapaista sivuista tietoa äitini puolen esivanhemmista. Selailuani vain hieman haittaa Laukaan hidas nettiyhteys, mutta en millään malttaisi odottaa siihen asti, että olemme taas Tuusulassa parempien yhteyksien äärellä.

Melko satunnaisten ja kovinkin haparoivien sukututkimustuokioideni seurauksena olen aina välillä yrittänyt kuvitella, minkälaista joskus 1700- ja 1800-luvulla eläneiden esivanhempieni ja heidän perheidensä elämä oli.

Nyt kun valmistaudutaan juhannukseen, olisi tietysti kiva tietää, miten sitä pari kolme vuosisataa sitten vietettiin. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on siihen tietysti toiminut oivana oppaana. Mutta mitä tekivät minun esivanhempani? Keräsivätkö hekin kukkia tyynyn alle ja uskoivat näkevänsä unessa tulevan puolisonsa tai mitä tietoa kasvien keräämisellä haettiinkaan?

Siltä osin asiat eivät kyllä ole yhtään muuttuneet, jos on uskominen sanoma- ja muita lehtiä. Vuodesta toiseenhan ne edelleenkin opastavat meitä keräämään kukkia ja tekemään juhannustaikoja. Minulle kyllä riittää juhannuksen ajan säätiedotusten seuraaminen. Puolisokin kun on jo löytynyt ja ihan ilman taikoja.

Jurvassa saattoi etukäteen eläytyä juhannustunnelmiin. Hevoshaan laidalla
kasvoi monenlaisia kesäkukkia ja hevonen sekä jo parhaat vuotensa nähnyt
maalaistalo johdattivat ajatukset menneisiin aikoihin.

Ei kommentteja: