Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 1. toukokuuta 2018

Mikä ihmeen Elämän tähden, osa 2

jormas. Tarinasta piti tulla vain kaksiosainen ja tämän olla jatko-osa tähän. Vaan toisin kävi. Kolmannenkin osan kirjoitan, jonka aika voi olla ylihuomenna.

Pidennyksen sai aikaan viimeöinen käynti ravintolassa, jonne mennessä, kuten sieltä lähtiessäkin päälläni oli liivit, joissa oli yhdistyksen logo. Aikuisikäni olenkin harrastanut logoja ja vaatteissani selkämerkkejä, joista osan olen suunnitellut ja osassa ollut osa suunnittelutiimiä. Yhden, kahden tai useamman hengen.

Vappuyönä matkasimme siis paikalliseen Päämajaan juomaan kohtalaisen hintaiset alkoholittomat oluet. Päästäksemme sisään, oli maksettava 5 euroa per pää ja Lidlin oluesta 3 euroa 20 senttiä per tölkki. Joka maksaa kaupassa alle puoli euroa per tsipale. Vaikka ymmärränkin, että kaikkien on elettävä, mielellään työikäisten ja -kykyisten omalla ansiotyöllä, oli kate melkoinen.

Mutta itsehän sinne vapaaehtoisesti menimme. Reissun epäonnistumisen kruunasi, kun lähtiessämme kävimme toivottamassa isännälle hyvää vappua. Hän katsoi liivejäni edestä sekä takaa ja totesi, että nuo päällä et voi mennä sisään. Tähän minä, että anteeksi kuinka. Kysymykseen sain vastakysymyksen, että etkö sinä suomea ymmärrä.

Ymmärsinhän minä. Pidin liivit päällä ja lähdimme pois, jota olimme tekemässä muutenkin, mutta tapahtunutta ihmettelin vielä aamullakin. Että yhdistys, jonka logossa on pariskunta pitämässä toisiaan kädestä ja kansallislintumme joutsen sekä kansalliskukkamme kielo, veden, maan ja taivaan ympäröimänä auringon/kuun paisteessa, ei istu kuppilan profiiliin.

Onko siis näin, että liivit kuin liivit ja logo kuin logo on liivijengien status ja omaisuutta eikä aina ole tilaa minkään selkämerkin kanssa? Ei edes yhdistyksen, jonka tarkoituksena on ihmisten, eläinten ja kasvien elämänlaadun parantaminen Suomessa ja ulkomailla.

Ei kommentteja: