Valkovuokot

päivis: Yksi kevään kauneimmista luontoilmiöistä alkaa taas olla käsillä: valkovuokkojen kukinta. Ihan vielä ne eivät ole parhaimmassa loistossaan, koska sää on viileä. Päivälläkään kukat eivät tarkene aueta. Mutta lämmintä on onneksi luvassa ja metsät ovat pian taas täynnä valkoista kukkapeittoa.

Kotipuolessani Keski-Suomessa valkovuokkoja ei ainakaan ennen ole kasvanut. En ole varma, olisivatko jo levittäytyneet sinne asti. Meillä kotipihassa Palokassa kuitenkin kukki valkovuokkoja, sillä isä-Kauko toi niitä 1970-luvulla joltain Etelä-Suomen reissultaan ja istutti pihaan. Siellä ne kukkivat vuosi toisensa jälkeen.

Kauneimmat valkovuokkokukinnot olen nähnyt Ahvenanmaalla. Silloin, 15-kesäisenä luokkaretkeläisenä, en niitä varmaan ollut aikaisemmin tavannut missään. Joitakin vuosia sitten menimme Ahvenanmaan kautta toukokuussa bussilla Ruotsiin ja samanlainen kukkameri oli silloinkin vastassa.

Valkovuokkojen lisäksi tiedän sinivuokon ja keltavuokon. Keltavuokkoja en muista koskaan nähneeni, mutta muutama sinivuokko kukkii täällä kotimetsässä. Tosiasiassa sinivuokko ei edes kuulu vuokkojen sukuun. Tai sen suvusta ei kai oikein ole päästy yksimielisyyteen. Tämän tiedon löysin vasta nyt tätä kirjoittaessani.

Osa metsän valkovuokoista ei ole täydellisen valkoisia vaan
niiden terälehdet ovat hempeän vaaleanpunaisia.

Vuokkoja sen sijaan on vaikka kuinka monta lajia. Ihan varma en ole, ovatko kaikki kuntopolun varrella kasvavat kukat valkovuokkoja vai jotain muita, sillä joidenkin terälehdet ovat osittain vaaleanpunaisia. Terälehtien väritys muistuttaa erehdyttävästi kangasvuokkoa, mutta pelkkä väritys ei silti riitä tekemään niistä kangasvuokkoja.

Uusi tieto minulle oli myös se, että vuokot ovat myrkyllisiä. Valkovuokonkin nuoret versot ovat tappavan myrkyllisiä, jos niitä nyt joku päättäisi syödä oikein urakalla.