Luonnon keskellä

päivis: Yksi mielitoteamuksistani on asumisesta puhuttaessa on, että "asumme metsän keskellä". Oman pihapiirin ja Jokilaakson noin 8,5 hehtaarin kokonaisuuden lisäksi metsään kuuluu aivan Jokilaakson tilan ohittava kuntopolku. Alan pikkuhiljaa tuntea sen 1,7 kilometriä kuin omat taskuni.

Kuntopolkua tulee nykyään päivittäin kierrettyä lähes 10 000 askeleen verran, ainakin, jos puhelin sattuu olemaan mukana, Huomasin nimittäin tänään, että puhelimessani on päällä joku ohjelma, joka muun muassa mittaa nuo askeleet. Kuntopolkulenkkien lisäksi muutama käynti uimalaiturille silti tarvitaan, että kymppitonnin tavoite toteutuu. Mutta sehän onnistuu, sillä näillä keleillä uimakäyntejä on jo päivittäin vähintään kaksi.

On monestakin syystä hauska käydä Jokilammelle viime kesänä tekemällämme uudella uimapaikalla, sillä siellä käyvät myös peurat. Niiden tuoreita jälkiä voi huomata lähes joka aamu. Pari päivää sitten Niilo herätti meidät aamuyöstä haukullaan, kun se huomasi, että pari peuraa liikuskeli uimapaikan suuntaan. Olivat varmaan ensin kulkeneet Merikonttikotimme vierestä ja herättäneet Niilon.

Rakastan kevättä. Juuri nyt se on kyllä aivan parhaimmillaan. Metsä on täynnä valkovuokkoja ja kielotkin ovat jo alkaneet lykätä näkyville lehtien alkuja. Kielot tuntuvat olevan kovin aikaisin asialla, mutta ehkä vain muistelen Keski-Suomen luontoa, jossa kielo sentään taitaa kukkia vasta kesäkuussa. Täällä Tuusulassa kukintaa voi varmasti ihailla jo tämän kuun aikana.

Ja päivä sen kuin pitenee pitenemistään!

Mustikan varpuja olen myös tarkkaillut. Ainakin vielä näyttää siltä, että marjoja tulee ihan mukavasti. Kunhan ei tulisi enää hallaöitä.

Niilokin viihtyy kuntopolulla ja muuallakin luonnossa. Selvästi se
on tarkkana esimerkiksi silloin, kun kuulemme satakielen laulua.

Tiedän, että käkikin on jo kukkunut jonkin aikaa, mutta itse kuulin kukuntaa vasta eilen. Sen jälkeen ne ovatkin joka kerta olleet äänessä, kun olen Niilon kanssa kiertänyt polkua. Pääskysiäkin olemme jo nähneet, joten liekö nyt siis jo kesä? Kesältä nyt jo kovasti tuntuu, vaikka pidän kyllä kiinni siitä, että toukokuu on kevätkuukausi ja onneksi se usein on lämmin. Viime keväänä ei tainnut olla.

Yhtä vielä odotan. Sitä joka on ylitse muiden. Tuomen kukintaa ja tuomen tuoksua. Mutta kyllä se sieltä tulee. Pitää vain vielä vähän odotella. Onneksi niin. Ei tätä kaikkea ihanuutta edes kestäisi yhdellä kertaa.