Monipuolisen Jokilaakson yksi puoli

jormas: Aikoinaan hankin Jokilaakson vaihtamalla sen vanhemmiltani perimääni rintamamiestaloon. Jota en halunnut myydä, vaan vaihtaa maahan, jonka puolesta vanhempani olivat taistelleet. Monet kerrat kiersin Tuusulaa etsien kohdetta, joka on ainutlaatuinen ja jossa kukaan muu ei ollut nähnyt samaa kuin minä. Sillä köyhä kun olen, ovat kynnet pitäneet vain sellaisissa asioissa, jossa muut eivät ole nähneet taloudellista järkeä. Jos näkivät, ne menivät palvelemaan rahan maailmaa. Joka ei koskaan ole ollut minua varten.

Viimein löytyi Jokilaakso, josta iso osa oli silloin Jaakkolan tilaa. Puutonta suojättömaata, jonka Kosken Antti oli vuokrannut ja josta hän kaivoi savipitoista maata, jota myi multana. Kosken Antti katosi aikoinaan. Vain hänen Mersunsa löytyi Sofialehdon Unioinilta. Ja ensimmäinen vaimo kaivosta hukkuneena tai hukutettuna. Joten Jokilaaksoonkin liittyvää historiaa on sen verran, että kaikki ei ehkä kestä päivänvaloa koskaan.

Sittemmin olen ja olemme lahjoittaneet Jokilaakson ja siellä olevan Merikonttikotimme, Konttisaunamme ja muun irtaimiston Elämän tähden ry:lle. Jonka tarkoitus on ihmisten, eläinten ja kasvien elämänlaadun parantaminen. Siellä päiviksen kanssa asumme sekä emännöimme ja isännöimme. Ja teemme omaan verkkaiseen tahtiimme jotain ainutlaatuista, joka jää jälkeemme kaikkien tuusulalaisten virkistyskäyttöön.

Entisestä mutakuopasta onkin kehittynyt jo nyt jotain ainutlaatuista. Jossa Duokotimme ikkunan takaa saattaa sisään katsoa ilves pentunsa kanssa ja jossa kotimme alla saa myös supi rauhassa synnyttää pentunsa sekä haikara ihmetellä pihalla maailman menoa. Ja jossa kukkivat karhunkierrot, nokkoset, lupiinit, Himalajanpalsamit ja monet muut ei toivotut puolivilleine kaneineen. Jonka rajalla rajajoessa elää vuollejokisimpukka ja lehdossa liito-oravat.