Pyörää pesettämässä

päivis: Alkuviikosta läksin ensimmäistä kertaa taudin jälkeen kaupungille Honda Zoomer X:lläni. En halua kutsua sitä mopoksi, kuten suomalaiset täällä kaikkia skoottereita ja muita kaksipyöräisiä pääsääntöisesti kutsuvat. Kevytmoottoripyörä olisi oikea sana, mutta vähän turhan pitkä. Olin vähän järkyttynyt, kun huomasin miten likainen pyöräni oli. Juuri ja juuri kehtasin ajaa sillä.

Luulin aluksi, että olen viimeksi ajanut jollain rapakelillä, koska varsinkin pyörän peräpää boxia myöten oli roiskeita täynnä. Vähän liikaa tosin. Ihmettelin myös, miten istuimessa voi olla roiskeita, koska ajaessahan istun sen päällä. En jaksanut vaivata asialla päätäni, mutta päätin viedä pyörän pikimmiten pestäväksi.

Eilen kävin naapurin autovuokraamolla, josta tarkistin, että autojen lisäksi pesevät myös pyöriä. Mutta harmikseni pesijä oli silloin jossain muualla. Huomenna, kehotti vuokraamon ystävällinen rouva. Minähän palasin tänään. Ensin poikkesin jalkaisin aamulla, kun kävelimme ohi ja rouva iloisesti vakuutteli, että kyllä, juu. Onnistuu. Kun pari tuntia myöhemmin ajoin sinne pyörän kanssa, näin jo rouvan naamasta, että ei taidakaan onnistua. Hän tuli ulos toimistostaan suu mutrussa melkein kaksinkerroin ja pyyteli anteeksi. Pesijä oli joutunut lähtemään jonnekin.

Minä: No huomenna sitten?
Rouva: Voi, voi, kun huomisestakaan ei yhtään tiedä.

Naapurin autovuokraamossa ja -pesulassa ilmoitetaan selvin sanoin ja kuvin,
että paidattomien on turha odottaa saavansa minkäänlaista palvelua.

En jäänyt arvuuttelemaan, mikä olisi oikea päivä, sillä tällä välin olin tiedostanut, että sairaana ollessamme parkkihallissa tehtiin jotain pesuja. Siitä oli tullut hyvissä ajoin ilmoitus sähköpostiin, mutta minun mielestäni siellä pahoiteltiin vain aiheutuvaa haittaa. Ei kehotettu viemään autoja ja pyöriä pois. Olisi pitänyt. Hallissa huomasin, että lattioita ei ainakaan oltu pesty, mutta sen sijaan kattoon asennetut viemäriputket ja myös ilmeisesti sähkölinjastot oli käsitelty jollain vaalealla aineella. Lattiassa oli siitä kieliviä rantuja. Pelkäsin parin päivän ajan, että pyörässä olevat roiskeet ovat jotain tiukkaan tarttuvaa ainetta, joka ei lähde normaalissa pesussa.

Thepprasitroadilla on meille vuosien varrella tutuksi tullut pesula, jonne sitten lähdin ajelemaan. Siellä on aina iso joukko pesijöitä ja pyörän saa suoraan pesuun. Niin nytkin. Aikani kuluksi lueskelin Pattaya Business -lehteä, josta en tällä kertaa löytänyt muuta mielenkiintoista kuin artikkelin, jossa uumoiltiin, että condojen hinnat nousevat tämän vuoden aikana mahdollisesti kahdeksan prosenttia.

Huh. Roiskeet läksivät ilmeisesti ihan normaalissa pesussa ja päälle pyysin vielä jonkin sortin vahauksen. Nyt pyörä on taas kuin uusi. Kelpaa vielä viikon verran ajella ja jättää sitten sinne samaan parkkihalliin puoleksi vuodeksi odottamaan seuraavaa Thaimaa-jaksoa. Mietin vaan, että kannattaisikohan hankkia pyörälle jonkinlainen suojavarustus mahdollisten tulevien puhdistusoperaatioiden varalta.