Syödä pitää joka päivä

päivis: Olemme kaikkina näinä Thaimaa-vuosina olleet lähes kokonaan ulkoruokinnassa. Vain aamupalat on pääsääntöisesti väsätty kotona (lue: minä olen väsännyt). Nyt olemme siirtyneet uudelle tasolle, kun viimein pitkän jahkaamisen jälkeen päädyin ostamaan huushollimme ensimmäisen kattilan.

Pohjoisen reissulta jäin
kaipaamaan torien tarjontaa.
Vastaavaa valikoimaa en
Pattayan seudulla ole tavannut. 

Mikrossa kypsennetty kaurapuuro on jo pitkään ollut ehkä tavallisin aamupalamme erilaisten hedelmä- ja jogurttiyhdistelmien rinnalla. Mikrossa olen varsinkin täällä Seven Seasissa asuessamme alkanut valmistaa myös sipulilla ja tomaatilla höystettyjä munakkaita. Valmiiseen annokseeni olen vielä lisännyt päälle chilijauhetta, sillä olen viimeinkin oppinut pitämään chilin tulisuudesta. Tosin ihan kohtuudella käytettynä.

Kimmokkeen ruoanlaittoon sain viimein pohjoisen reissulla, kun pääsin keskustelemaan ruoka-asioihin hyvin perehtyneen Ming-ystävämme kanssa. Jonkin verran kiersimme toreilla ja ruokakaupoissa, joissa Ming esitteli kasvisruokiin soveltuvia tuotteita. Kotiin tuomisiksi sain vielä Mingiltä monta pussillista erilaisia tahnoja, jotka ovat monien thaimaalaisten ruokien perusta. Tahnapussit lähestulkoon velvoittivat lähtemään kattilakauppaan.

Mingiltä sain vinkin, että wokkipannua ei kannata ostaa, ellei käytössä ole kaasuliettä. Eipä ole. On kaksilevyinen keraaminen liesi, joka lopulta taisi olla suurin este kotikokkailun aloittamiseen. En tiedä miksi sen yksinkertaiset hipaisunäppäimet tuntuivat minusta ehkä jopa vähän pelottavilta. Ajattelin, että osaankohan käyttää koko laitetta. Että ihminen voikin joskus olla noin epävarma itsestään. Helpoksihan lieden käyttö lopulta osoittautui.

Thaimaalaisten ruoanvalmistusastioiden tarjonta on tosiaan painottunut aika tavalla wokkeihin ja muihin korkeahkoreunaisiin pannuihin. Olin kuitenkin päättänyt ostaa riittävän suuren kattilan, jossa voisin huoletta keitellä vaikka vähän isompiakin keittoja. Ainahan liiat sopat voi laittaa pakastimeen. Meillä nimittäin keittiön kylmälaite on jenkkikaappi, jonka yläosan pakastin on kohtuullisen tehokkaan oloinen.

Ostin noin 350 bahtia eli suunnilleen yhdeksän euroa maksaneen, sisältä ja päältä teflonilla käsitellyn kannellisen kattilan. Kun en kattiloiden ja pannujen laaduissa pystynyt näkemään suuriakaan eroja, päädyin valitsemaan tarjonnan halvimmasta päästä. Hinnoissa erot kuitenkin olivat melkoiset. Ehkä niin on Suomessakin. Kattilan malli mahdollistaa minusta sen, että varsinaista paistinpannua tarvitsen vasta siinä vaiheessa, kun joskus tekee mieli paistella lettuja. Voi tosin olla, että lettuja saa helpommalla menemällä lauantaina Suomi-Seuralle tai ostamalla minä viikonpäivänä tahansa jostain kadun varresta banaanilla tai jollain muulla hyvällä täytettyjä lettuja. Paistamisen lopputulos täkäläisillä jauhoilla toteutettuna voi minun taidoillani olla fiasko tai katastrofi.

Melkein kuin kesäkeittoaineksia
voi ainakin pohjoisen toreilta ostaa
valmiina sekoituksina. Vain
perunat puuttuvat joukosta.

Kahdet tahnapohjaiset, kookoskermaan keitetyt keitokset olen kattilassani nyt kypsentänyt. Ensimmäisen tahnan avainsana oli green curry, toisessakin taidettiin mainita curry-sana. Lisäksi yhtenä aamuna tein kattilassa oikein herkullisen munakkaan, jonka täytteeksi paistoin ensin raastettua perunaa, sipulisilppua, tomaattia ja kypsennettyjä tuoreita maissinjyviä, joita löysin pienen rasian 7Elevenin hyllystä. Sieltä tekee usein erikoisia löytöjä. Paistoksen päälle saksin torilta ostamaani vihreää, olisikohan se nimeltään sitruunaruohoa.

Lisäilin keittojen liemeen perunoita, porkkanaa sekä kiinankaalia ja viimeiseen soppaan laitoin myös pilkottuna tuoretta kurkkua, Kurkkua näkee usein kevyesti kypsennettynä monessa ruoka-annoksessa. Sehän sopi hyvin sopan joukkoon. Kokeilen Suomessakin, jonne pitää viedä monta pussillista tahnoja, joita kauppojen hyllyt ovat täällä väärällään.

Lihaa sisältävät tahnapussit on hyvin merkitty erilaisin kanan ja possun kuvin. Jos eläimen kuvaa ei pussin kulmassa ole, englannin kielellä löytyy vielä sisällysluettelo, jotta ei tarvitse halutessaan valita niitäkään tahnoja, joissa on jotain merenelävälähtöistä tuotetta. Suomessa tahnojen avulla on helppo torjua thaimaalaista makuikävää, joka epäilemättä jossain vaiheessa tulevaa kesää on edessä.

Vaikka vähän hassulta tuntuukin, taidan paluumatkalle pakata matkalaukkuun myös kookoskermapurkkeja, jotka täällä ovat aika tavalla edullisempia kuin Suomessa.