Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kaikella on aikansa

jormas: Ensimmäisestä yli talven reissusta muilla mailla tulee viikon päästä viisi kuukautta täyteen. Kuukauden kuluttua otamme monen parjaaman Finnairin puhalluslampun ja karautamme koti-Suomeen. Jos laskusuunta on mieleinen, lennämme ja laskeudumme  suoraan Jokilaaksomme päältä, jossa vietämme seuraavankin suven. Edessä on Suomen kevät ja kesä aamun kasteineen ja tuoksuineen.

Mutta vielä ei olla siellä, vaan tiukasti Jomtienin arjessa ja sykkeessä. Elämäni ensimmäinen talvi ulkomailla on ollut elämisen ja kokemisen arvoinen. Se on myös mahdollistanut hieman suunnitelmallisen tekemisen ja yhteiskuntavastuun kantamisen, sillä ei ole hyvä minun olla tekemättä mitään. Tosin tekemiseksi riittää usein pelkkä ajattelu ja unelmointi.

Kun takana on monta vuosikymmentä mielekästä tekemistä verokirjalle, on se mahdollistanut Ilmarisen sponsoroiman leppoistamiselämänjakson, jolloin en enää tee mitään leivän eteen. Vaan teen mitä tahdon tai olen tekemättä mitään. Mielenkiintoista on tehdä myös ainoastaan havaintoja.

Kun leipätyöni suurelta osin kohdistui asunnottomiin sekä muihin, jotka kulkevat syrjäytymisen kehän toisella laidalla kuin tasavaltamme presidentti, on arvostajien lisäksi löytynyt myös arvostelijoita. Jotka tiukimmillaan ovat sitä mieltä, että tekemiseni kohdetyhmästä iso osa joutaisi kuolla pois.

Masentavaa, sillä elämä on aina arvokas elettäväksi ja suojeltavaksi. Sama. hyväksymättömyyden varjo seuraa myös tekemisissämme thaimaalaisten koirien parissa.

Vaikka koiran ja ihmisen yhteinen historia on ainutlaatuinen, yli 100 000 vuotta kestoltaan, ei silmiini tai korviini ole sattunut ainuttakaan, joka olisi valmis kääntämään suuntansa ja tekemään jotain, kuten sanoin, elämää suojelevaa koirien hyväksi. Sillä koiran osa Thaimaassakin on ihmisen aikaansaannosta.

Ja kun minä joskus lopetan vaellukseni ajan vankina, jäävät koirat haukkumaan ja karavaani jatkamaan kulkuaan. Ja edelleen ensimmäisistä vankkureista on paras näköala, sillä Jere Jarruvaunuksi tai perässä hiihtäjäksi minusta eikä kaltaisistani ole koskaan ollut.

Ei kommentteja: