Valikoivaa kasvissyöntiä

päivis: Jätin lihan pois ruokavaliostani noin 25-vuotiaana. Se vain tapahtui. Makkarat, nakit, jauhelihat, kinkut ja muut eivät enää maistuneet. Jotenkin se ehkä silloin alitajuisesti liittyi ajatukseen siitä, että en halua yhdenkään eläimen kuolevan päätyäkseen lautaselleni. Tuo tunne on vuosikymmenten aikana entisestään kirkastunut.

Olen huono kasvissyöjä, sillä aika ajoin olen hyväksynyt sen, että joku kala tai muu meren elävä pääsee hengestään ateriani takia. Joskus taas olen ollut hyvinkin tiukasti sitä mieltä, että en halua käyttää mitään eläinperäisiä tuotteita. Yksinkertaisimmillaan se on tarkoittanut esimerkiksi kananmunan korvaamista ruoanlaitossa jollain muulla saman asian ajavalla tuotteella.

Täysin vegaani en koskaan ole ollut, vaikka välillä maitotuotteiden käyttökin on lähes nollassa. Tai kun käytän, ostan vain luomutuotettua maitoa, jonka uskon tarkoittavan, että myös lehmien hyvät elinolosuhteet on otettu parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Vapaan lehmän maitotuotteita olen myös harrastanut. Juustosta en ole oikein koskaan halunnut luopua ja niiden valinnassa myönnän meneväni merkki edellä. Luomua ostan jos hinta on kohdallaan. Ehkä en tuijottaisi hintaakaan, jos luomun lisäksi löytyisi juusto, jossa olisi vähemmän rasvaa kuin niissä yleensä on. Näin kotimaassa Suomessa.

Tänään söin thaimaalaista jäätelöä, joinain aamuina syön jogurttia hedelmien kanssa. Oikeastaan toivon, että niihin käytetty maito on kotoisin jostain muualta kuin Thaimaasta. Siitäkin huolimatta, että aika lajityypilliseen tapaan täkäläinen nautakarja saakin vaellella vapaana.

Naapuritontilla käyskentelee nautoja, joista osa on lypsykarjaa. Niiden omituisten
ruokailutottumusten takia hieman vierastan thaimaalaisia maitotuotteita.

En arvostele ihmisten alkoholinkäyttöä, elleivät humalapäissään tule rauhaani häiritsemään. Tupakan poltostakin ajattelen, että kunhan ei tule pössyttelemään suoraan päälleni. En halua hengittää kenenkään keuhkoissa kertaalleen käynyttä tupakan kyllästämää ilmaa. Toisten ihmisten lihansyöntiin yritän suhtautua samanlaisella tyyneydellä. Jokainen syö mitä haluaa. Ehkä useimmille on vain vieras ajatus, että eläin on tosiaan joutunut luopumaan omasta ainutkertaisesta elämästään päätyäkseen ihmisten ruuaksi.

Tiedän, että kasvissyöjä ja varsinkin vegaani on helppo puhua pussiin, sillä ainakaan minä en syöttäisi koiralleni kasvisruokaa. Vaikka näin ajattelenkin, ei se silti tarkoita, että omalta osaltani voisin ikään kuin joustaa syömisieni suhteen. Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman lihaa.

Olen hyvin usein joutunut tilanteisiin, joissa valintaani syödä vain kasvisruokaa on vähätelty ja tarjottu vaikkapa vaihtoehtoa, että "voithan sen kinkkuviipaleen ottaa sieltä sämpylän välistä pois". Tai sitäkin kuulee joskus, että voihan ne lihapalat noukkia keitosta pois ja syödä sitten. Tai ollaan vaan kiusaantuneesti hiljaa, kun ihan kaikkeen tarjottavaan on tullut laitettua lihaa. Siksi osaakin arvostaa korkealle tilanteita, kun joku on nähnyt oikeasti vaivaa laittaakseen tarjolle myös kasvisvaihtoehdon.

Onneksi kasvissyöntiinkin on tullut lisää valikoimaa uusien elintarvikkeiden ansiosta. On nyhtistä ja härkistä, joita on helppo käyttää lihan tavoin. Silloin ei tarvitse opetella uusia kikkoja ryhtyäkseen kasvissyöjäksi. Oletan, että moni onkin onnistunut ainakin vähentämään lihan syöntiä näiden uusien "korvikkeiden" ansiosta.

Jonkinlainen mysteeri minulle on silti edelleen se, miksi osa kasvissyöjistä ja jopa vegaaneista haluaa syödä kasvisvaihtoehtoja, joihin on keinotekoisesti lisätty jopa lihan makua.