jormas: Jo jonkin aikaa meillä on ollut suunnitteilla tehdä tutustumismatka noin sata kilometriä Jomtienilta etelään, Mae Phimille. Etupäässä siksi, että siellä on kohtalaisesti suomalaisia ja monet käyneet tai asuvat kehuvat paikkaa vuolaasti.
Eilen otimme pyörän alle ja lähdimme ottamaan asiasta selvää.
Emme olleet edes päättäneet yövymmekö vai tulemmeko samana päivänä takaisin. Mae Phim osoittautui kuitenkin vähintään kuultujen juttujen veroiseksi, joten sinnehän me jäimme.
Emme valinneet suorinta reittiä välttääksemme ruuhkaista ja liikennevalojen kyllästämää Sukhumvit Roadin. Van ajoimme ensin ripauksen sisämaahan ja sieltä todellista valtaväylää alas, jossa nopeimmalla kaistalla 120 nopeus oli aivan liian vähän. Hienossa kunnossa oleva highway.
Perillä ajoimme melkoisen osan ensin Mae Phimin rantaväylää etsiäksemme yöksi majapaikkaa. Sen piti olla mökki lähellä rantaa, josta on mutkaton pääsy mereen halutessamme yö- ja aamu-uinneille. Lisäksi se piti olla meidän henkiin ja persooniin istuva. Ei siis tavanomainen. Kuvasta näkyy millainen oli mieleemme. Paikka taisi olla ns. Coca Cola -rannalla.
Sitä etsiessämme törmäsimme myös kokonaiseen merikonteista tehtyyn lomakeskukseen, joka oli viehättävyydessään vailla vertaa. Mutta meri puuttui, vaikka pieni, joen pätkän takana oleva lahti löytyikin. Joten yöpymisen osalta se jäi meiltä tällä kertaa.
Illalla menimme vielä uudestaan taajamaan katsomaan kylän eloa ja oloa sekä puraisemaan pikku iltapalaset. Joka itselläni oli tuhti pizza Margherita. Kaupanpäälliseksi viehättävässä, ehkä ruotsalaisten kansoittamassa paikassa tuli laadukasta livemusiikkia.
Aamulla pitkin hiekkarantaa kävellessämme ihmettelimme väljyyttä, ihmisten ystävällisyyttä, veden puhtautta sekä siisteyttä.
Takaisin Thaikotiimme ajoimme monta kymmentä kilometriä pitkin rantoja, jotka olivat toinen toistaan kauniimpia. Joten jos on Suomessa rantaa, niin kyllä sitä on täälläkin.
Kaikkiaan mukava reissu, jota on helppo suositella muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti