Money, money, money

päivis: Raha on minusta kiehtova asia. Jos sitä olisi paljon, ei tuota kiehtovuutta ehkä ymmärtäisikään. Mutta kun se hupenee, se alkaa merkitä jotain. Hupeneminen minun tapauksessani tarkoittaa eläkkeelle jäämistä ja elämistä huomattavasti pienemmillä tuloilla kuin töissä ollessa.

Minulla ei tätä kirjoittaessa ole oikeastaan vielä minkäänlaista kokemusta siitä, miten eläkkeeni riittää Suomessa elämiseen. Olin vasta saanut ensimmäisen eläkkeeni, kun läksimme Thaimaahan. Täällä sillä kyllä pärjään ehkä ihan hyvinkin, koska perusasia, asuminen, on hyvin halpaa. Asumme omistusasunnossa, josta pitää maksaa vain edullinen vastike, vesi ja sähkö. Mutta pitempiaikainen asunnon vuokraaminenkaan ei ole kallista. Vähän tietysti riippuu siitä, minkälaiset vaatimukset asumiselleen asettaa.

Kun tulojaan ja menojaan räknää, täytyy tietysti muistaa, mitä ylläpidettävää kotimaassa on ulkomailla oleskelun aikana. Onko kallista vuokra-asuntoa tai muita kuukausittaisia kuluja, joista ei poissa ollessa pääse eroon?

Saatan vähän toistaa itseäni, sillä olen tästä Thaimaassa elämisen hinnasta kirjoittanut aikaisemminkin. Nyt kirjoittamiseen innostivat lähinnä sosiaalisessa mediassa olevat aitojen turistien postaukset, jotka sisältävät vähän joka päivälle tapahtumia ja asioita, joista täällä arkeaan elävä ei välttämättä osaa edes haaveilla. Kuten esimerkiksi runsaista illallisista tai kampaamokäynneistä monta kertaa viikossa. Olen kuullut että hierontapalvelujakin jotkut käyttävät päivittäin. Se tietysti on suositeltava vaihtoehto monelle huomattavasti kalliimmalle loma-ajan viihdykkeelle.

Motiivit päivien sisällön rakentamiseen ovat tietenkin erilaiset, jos tulee tänne pariksi viikoksi, ehkä jopa kuukaudeksi, tai jos siirtää tänne ihan tavallisen arkensa vaikka puoleksi vuodeksi, kuten me olemme tehneet.

Vähilläkin rahoilla Thaimaassa voi elellä ihan mukavasti. Yhden yön pyrähdys
Mae Phimiin ei liikoja maksanut. Pari päivää olo oli kuin turistilla konsanaan.

Lomaa varten monet laittavat rahaa säästöön etukäteen, jotta lomalla voisi tehdä kaikkea kivaa ja olisi varaa hankkia uusia kokemuksia. Jos kahdenkympin (euroina) jouluateria paikallisessa ravintolassa on turistille todella halpa, on se ainakin minulle jo iso raha. Täällä eläkkeellä oloon totutellessa on tietysti säätänyt ajattelunsa tasolle, jossa viiden euron lounasruoka juomineen alkaa jo hipoa kipukynnystä.

Naapurin pizzeriassa joutuu kasvispizzasta maksamaan melkein kahdeksan euroa, mutta siitä riittääkin hyvässä lykyssä syötävää kahdeksi päiväksi. Tämänpäiväinen lounaani juomineen Tesco Lotuksen ruokamaailmassa maksoi noin 1,80 euroa. Senkin olisi saanut paljon halvemmalla, jos olisin tyytynyt valitsemaan juomaksi vesipullollisen.

Moni tuttu käy päivittäin meren rannalla, jonne helposti hupenee kerralla muutama sata bahtia. Rantatuoli maksaa. Juomat, joita päivän mittaa tulee latkittua, maksavat. Ja ehkä tulee syötyä yhtä sun toista ylimääräistä. Kaikenlaisten herkkujen tarjoajista ei rannoilla ole pulaa. Saatan vaikuttaa nuukailijalta, mutta itse en kovin usein rantatuolissa istumista pystyisi harrastamaan. En varsinkaan nykyisillä tuloillani.

Yksi ehkä tärkeimmistä näennäisen nuukailuni syistä on, että sen ansiosta minulta löytyy taskun pohjalta rahaa yllättäviin menoihin ja kenties joihinkin vähemmän tarpeellisiin, mutta houkutteleviin mielitekoihin.

Lähes alusta saakka tänne tultuamme aloin pitää kirjaa käyttämistäni rahoista. Muuten en millään tietäisi, minkä verran rahaa kuluu. Ja jotta jatkossa ymmärtäisin, minkälaiseen elämisen tasoon rahani oikeasti riittävät. Tänne tuomieni eurojen ja olemassa olleiden bahtien määrästäkin kun on vain hatara käsitys.

Yhteiseen kulutukseen laitamme molemmat aina saman verran bahteja ja niiden lisäksi merkitsen listaani henkilökohtaiset ostokseni. Ostamisen suhteen olen tällä reissulla ollut maltillinen, vaikka joskus olenkin lipsahtanut tekemään heräteostoksia. Jokunen päivä sitten ostin uuden kypärän, joka maksoi noin 52 euroa. Ja tänään löysin pitkään etsimäni reisitaskuhousut, hintaa euroissa vähän yli kymppi. Luultavasti vienkin ne Suomeen, jossa pitkälahkeisille on enemmän käyttöä.