Aamulenkillä on muutakin kuin vapaita koiria

Vartiokoiramme veli on saanut puruluun

jormas: Päivis kirjoitti eilen loistavan blogijutun lähinnä lenkkimme varrella olevasta koiraelämästä. Mutta kuntoilureittimme varrella on paljon muutakin. Sitä kaikkea pohdin tänä aamuna kävellessämme.

Osansa saavat kyllä koirat nytkin, sillä heti kotiportilla lähtessämme meitä vartijan lisäksi tervehtii valkoruskea, vartiokoiraksi nimittämämme laiskuri, joka lähes aina nukkuu koiranunta. Ja mitä enemmän aurinko porottaa, sitä varmemmin sen alla. Ehkä se vastaavasti ajattelee, että kuinka paljon kaikkea turhaa ihminen tekeekään.

Matkan varrella on useampiakin ihmisten tekemiä henkien majoja, joissa voi asustella vaatimattomammin tai sitten kullan ja marmorin keskellä. Se ei oli selvinnyt miten niiden osalta asukkaat valitaan. Tekeekö sen ihmiset vai henkimaailma omin nokkineen. Joka tapauksessa yksi seudun komeimmista asumuksista on kotiporttimme pielessä. Henkien lisäksi juuri sen juurella elää ja asuu vartiokoiramme.

Kun matka jatkuu kappeleen matkaa, on tien varressa lampi. Isompi kuin kaikki lampemme Tuusulan Jokilaaksossa. Lähes aina on sen rannalla kalastajia ja usein myös vedessä verkkojensa kanssa.

Sen rannalla oli myös yksi vaatimattomimmista ihmisasumuksista, johon olemme koskaan missään törmänneet. Vaan eipä ole enää asumusta, jossa ei ollut kuin katto sateen varalta. Sen sijaan asukkaaseen törmäsimme 7-Elevenin edessä, kun olimme punnitsemassa itseämme bahtin vaakalla. Mies oli vakiolaitamyötäisessä ja kertoi asuvansa Sukhumvitin toisella puolen. Siitä tiedosta tai muuten vaan annoin alan miehelle 50 bahtia.

Lammen jälkeen olemmekin korkean La Santirin edessä, jossa lähes aina on linja-autoja tuomassa tai viemässä kiinalaisia turisteja.

Samoilla seutuvilla silloin tällöin tulee tiellä vastaan lehmälauma, joita yksi lavataksi kutsui buffaloiksi. Joskus tosin mennään lauman kanssa samaan suuntaankin.

Pian on aamureippailu puolessa välissä ja käännytään Second Roadille, suomalaisittain Kakkoskadulle. Jonka välissä kasvavia puita tarkkailemme uudelle mielellä bongattuani palmusta 7 metriä pitkän pythonin. Taisin ottaa sen kanssa selfienkin, jollaista ei jokaisella kuvaajalla taatusti ole.

Samoilla kohdilla on pari lentopallokenttää, joissa välillä on verkko ja välillä ei. Sama juttu pelaajienkin kanssa. Tänä aamuna oli läheisen condotyömaan rakennusporukka pelipäällä, joten väkeä riitti katsojiksi asti.

Chayapruekille tultaessa ollaan reittimme ainoissa liikennevaloissa. Niissä tulee joskus pysähdyttyä ja katseltua kuka menee minnekin ja milläkin. Muutaman kerran olemme ihmetelleet sitäkin, että mikä reitti on väylää huristavilla lavatakseilla, joiden tuulilasin yläpuolella lukee Naklua-NaJomtien. Arveluita on monia, joiden joukossa voi piileskellä totuuskin.

Viimeinen reippaan sadan metrin suora ennen koti kadulle kääntymistä. Joskus, kun tähtien asento on sillä tolalla, tulee piipahdettua paikallisen talouskauppamme jälkeen Seven Seasin showroomille juomaan kupit kaffetta.

Jäljellä on enää ananasten osto, itsemme punnitukset ja monesti kaupassa käynti. Ja tietysti kertomiset ja kuulemiset kaupan koirien kanssa. Jotka ymmärtävät minua enemmän kuin venäläiset.