Thaimaan matkailua ja oleilua

jormas: Omastakin matkailusta koti- ja ulkomailla riittäisi kirjan ja useammankin blogin verran. Toki niistä olen kirjoittanutkin.

Tällä kertaa kirjoitan jotain vanhaa ja uuttakin meidän Thaimaastamme.

Ensi kosketuksen henkilökohtaisesti saimme maahan, kun vuonna 2004 pohdimme, että olisi mukava käydä jossain ulkomailla. Ja tuli joulu ja tuli Tapaninpäivä ja tuli tsunami, joka vei kymmeniltä tuhansilta paljon, joiltakin kaiken.

Meri-Teijossa meillä on valtakunnan toiseksi
pienin merenrantatontilla. 3 x 8 metriä.

Me asuimme silloin Myyrmäessä, Sininauhasäätiön asumisyhteisön parkkipaikalla matkailuautossa ja seurasimme tapahtumia turvallisesti televisioista. Jossa puhui, olisiko ollut peräti kuningas. Hän toivoi, että valtiot suuntaisivat apunsa joillekin naapurivaltioille, joilla on käynyt vielä huonommin. Sen sijaan hän toivotti kolmannen sektorin tervetulleeksi auttamaan.

Ohjelmassa haastateltiin myös paikallisia, joilla oli valittamisen sijaan vain yksi pyyntö: "Tulkaa takaisin." Huomasimme löytäneemme talvikohteemme ja päätimme, että tuonne mennään heti ensimmäisellä lennolla Suomesta. Kohde oli Phuket ja sen lähialueet Khao Lakeineen, jonne tuho oli iskenyt ehkä pahiten.

Vaatimattomien matkatavaroiden ja matkakassan lisäksi meillä oli yhtä vaatimaton avustuskukkaromme, jonne olimme raapineet omistamme murusen sieltä ja murusen täältä. Sydämissämme veimme mukanamme vaatimattoman Elämän tähden yhdistyksemme, jonka tarkoitus on kaiken elävän elämänlaadun parantaminen.

Vuokrasimme molemmat kolmeksi viikoksi skootterit, joilla kiertelimme seutua joka päivä. Autioilla rannoilla kuului siellä täällä vasaran pauke ja muita työn ääniä.

Ihmisille, jotka television välityksellä eivät mitään pyytäneet, jaoimme vähäiset euromme.

Syöminen ei ole helpompaa, jos alaleuasta puuttuu puolet

Ehkä joku sai risubaariinsa puuttuvan palan, ehkä joku toinen kalastusveneeseensä jotain ja ehkä joku leipäpalan suuhunsa. Saattoipa nokareen suuhunsa saada rannan nälkäinen koirakin.

Näin jälkeen päin ajatellen, he saivat sen meiltä, joilta se ei ollut mistään pois. Ei edes itsekkyydestä. Tätä ajattelen tänäänkin, kun huomaan jollekin farangille nousevan kynnyskysymykseksi kolikon noussut virvoitusjuomapullon hinta.

Joka tapauksessa ensimmäinen matkamme Thaimaahan tai oikeastaan sillä tapaamamme ihmiset veivät osan sydämistämme. Joskaan emme silloin osanneet edes aavistaa, että joskus asuisimme täällä puolet vuodesta.

Nyt nautimme ensimmäisestä, täysimittaisesta leppoistamisesta Thaimaan auringon alla lähes omalla keinonurmella. Mutta eihän meidän pitänyt olla täällä, vaan kiertää matkailuautollamme maailmaa siinä asuen.