jormas: Ensimmäinen oma Thaikotimme Pattaya Suomi-Seuran yläkerrassa oli verraton meille, vaikka vuoden vuokra keskimäärin kolmen kuukauden oleilusta ei taloudellisesti ollutkaan järkevin mahdollinen.
Se oli kuitenkin yksi tapa kantaa vastuuta Seurasta. Sitä en tiedä osasiko itsemme lisäksi sitä kukaan muu edes arvostaa.
Omia erikoisuuksiakin asumisessa oli. Kuten kaksi kertaa viikossa alakerrassa kokoontuva toveriseura, jolloin vältimme kulkemasta kotiin tai sieltä pois.
Aivan oma tarinansa on korituolien välissä olleen jouluvalon johtoon pesänsä tehnyt kolibripariskunta. Tarkemmin erakkokolibri hankkimiemme tietojen mukaan.
Meihin vähän totuttuaan kasvoivat myös vaatimukset. Kun poikaset olivat syntyneet tuli jompikumpi vanhemmista viereiselle langalle esittämään vaatimuksia pesään pääsystä ja jälkikasvun ruokkimisesta. Ja me siirryimme kiltisti korituoleista sisään aamupalalle. Tilanne ei helpottunut lintulasten lentokyvyn myötäkään, vaan nyt välillä neljä suuta elämöi, että kotiin pitää päästä.
Keltaisen kerrostalon ylin kerros ja katettu katto oli Thaikotimme |
Meillä alkoi viikkoja kestänyt rottajahti, joka tietty oli myös Seuran etu. Hankimme häkkipyydyksen, jonne houtukseksi laitoimme Lotuksesta hankkimaamme eläinten kuivamuonaa.
Varsinkin alussa, joka yö kolahti häkin luukku, kun kutsumaton vieras jäi pyydykseen. Pyykkisaavi sai uutta käyttöä, sillä sinne hukutin jokaisen rotan. Hautapaikkana toimi vessan pytty, josta vainaja sai loppukyydin sinne jonnekin mistä en tiedä mitään.
Olimme puheenjohtajan ja Fonin jälkeen Seuran pitkäaikaisimmat asukkaat ja itse olin hallituksen pitkäaikainen jäsen ja varapuheenjohtajanakin vuosikaudet.
Aivan erityinen vastuualueeni oli Seuran koti- ja Facebook sivujen luominen ja ylläpito sekä monien vuosien ajan kahdelle keskustelupalstalle ja kolmeen sähköpostiosoitteeseen tulleisiin kysymyksiin vastaaminen. Jos vastausta ei löytynyt omasta päästä, etsin sen jostain. Ainutkaan kysymys ei jäänyt vaille vastausta.
Vaan eipä saapunut jatkoblogi päätökseen vieläkään, vaan ainakin kerran vielä jatkan aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti