Arkielämää Thaimaassa

päivis: Ajattelin ensin kirjoittaa tämänkin blogin Cry-nimisestä koiranpennusta, josta on tänne tullut laitettua asiaa parin blogin verran. Ehkä siirrän aiheen myöhempään ajankohtaan, sillä Cryn tilanne on tällä hetkellä hieman auki. Se on kovien kipujen vuoksi siirretty Na Jomtienin eläinsairaalaan, jossa sen oloa on kuuleman mukaan saatu kovastikin helpotettua. Juuri tulleen viestin mukaan sillä on kuitenkin vielä edessään leikkaus, jonka on tarkoitus palauttaa sen mahdollisuus päästä jaloilleen.

Tässäkin tapauksessa pätee sanonta "kaveria ei jätetä". Me olemme sitoutuneet maksamaan Cryn hoidosta syntyvät kustannukset, mitä ne sitten ovatkaan. Myös joltain organisaatiolta on ilmeisesti mahdollisuus saada apuja sairaalalaskuihin, jotka tulevat olemaan ihan kohtuullisen korkeat. Näistä varmaan kirjoittelemme myöhemmin.

Viime päivät ovat menneet osin tuttujen kaavojen mukaan. On oltu suomalaisporukan kanssa rantaretkellä ja tänään täällä Jomtienkin rannalla. Ajatukset ovat kuitenkin olleet usein koirissa. Olemme myös päivittäin käyneet Meowin luona, jossa Cry on ollut hoidossa ennen eläinsairaalaan siirtämistä.

Koirien luokse kulkumme tosin suuntaa ilman tuota onnetonta pentuakin. Kai se on tässäkin asiassa niin, että kun jollekin antaa pikkusormen, pian se vie koko käden. Minusta on mukava olla edes vähän avuksi ja osana sitä työtä, jota täällä tehdään koirien hyväksi. Toistaiseksi se on rahan antamisen lisäksi tarkoittanut punkkien nyppimistä pennuista ja vähän niiden pesemistäkin. Ehkä lähiaikoina rohkaistun hoitamaan myös isompia koiria.

Thaimaassa epäilemättä rakastetaan eläimiä. Irrallaan jolkottelevat koiratkin
pääsääntöisesti saavat päivittäin edes jollain tavalla mahansa täyteen. Tämä
nuorehko mies huolehtii puolestaan pulujen ruokkimisesta Jomtienin rannalla.

Täällä kotona olemme edelleen keskellä työmaata. Tosin kolina ja pauke on huomattavasti vähentynyt siitä, mitä se oli viimeksi täällä ollessamme alkuvuodesta. Nyt ollaan enemmän jo sisustusvaiheessa, kun vihonviimeisetkin asukkaat alkavat olla valmiina muuttamaan sisään. Satakunta asuntoa on silti vielä myymättäkin, mutta noin 1500 huoneiston kokonaisuudessa se on kai aika vähäinen määrä.

Alkuviikosta meillä oli yli kuusi tuntia kestänyt sähkökatkos, kun koko Chaiyapruekin soi kolmosen kadunvarsi oli linjatöiden kohteena. Ilmoitettu sähkökatkos kesti vähän kauemmin kuin oli odotettu, mutta hyvin siitäkin selvittiin, kun osan ajasta olimme pois kotoa. Taisimme silloin käydä ainakin Harrikka-liikkeessä. Se onkin viime viikkoina tullut kovin tutuksi. Nyt pyörän lisätarvikkeetkin on viimein saatu listattua ja toivon mukaan myös tilattua.

Sähkökatkoksen jälkeen meille kävi niin, että "hyvän haltian" ansiosta saamamme kymmenet televisiokanavat katosivat kuin pieru saharaan. Poissa ne ovat edelleen ja televisiosta näkyy tällä hetkellä vain kaksi kanavaa. Toinen suoltaa mitä milloinkin, mutta kovan kohinan takia sitä ei viitsi katsella. Toiselta kanavalta taas näytetään illasta toiseen dubattua intilaista sarjaa, jonka päähenkilö on vähän oudon näköinen, ihmeelliset taikavoimat omaava poikalapsi. Nyt tosin ruudussa näkyy thainyrkkeilyä, joka täällä onkin vähintään yhtä suosittu laji kuin hiihto Suomessa.

Vaan kuinka kävikään? Tuo hyvä haltia ilmestyi tätä kirjoittaessani (paikallista aikaa lauantaiehtoona) jatkamaan työtään ja sai palautettua aikaisemmat kanavat, joita näyttäisi olevan jotain 150. Hienoa, kun taas pääsen seuraamaan kuninkaallisia uutisia ja Thaimaan pääministerin englanniksi tekstitettyjä puheita. Länsimaisista kanavista puhumattakaan.

Saunominen Seven Seasin Harvian höyryhuoneessa ei meillä liity mihinkään viikonpäivään tai kellonaikaan, mutta sattumalta juuri tänään, lauantaina illan suussa, päätimme käydä kylpemässä. Edelleenkään naisten puolen höyryhuone ei toimi, mutta meitä se ei pahemmin haittaa. Eikä kai muitakaan, sillä hyvin ovat kaikki mahtuneet samaan saunaan.

Rahan vaihtaminen kuuluu tuttuihin rutiineihin. Sitä tällä reissulla meneekin taas hankintoihin, vaikka päivittäiseen elämiseen rahaa ei pahemmin kulukaan. Seuraamme netistä euron kurssin kehitystä suhteessa Thaimaan bahtiin ja kipaisemme suosikkifirmamme vaihtokopille, kun kurssi näyttää edes kohtuulliselta. Poissa ovat ajat, jolloin vaihtokerroin oli 40, joskus enemmänkin.