Ennemmin huolin jättipalsamin kuin nokkosen. Meillä Jokilaaksossa on molempia. Ainakaan vielä ei ole nähty sitä, että nokkonen olisi joutunut väistymään palsamin tieltä. Toki nokkonen on hyötykasvi, jota käytän ruoanlaitossa, mutta en yhtään surisi, vaikka ne täältä häviäisivät - tai edes vähenisivät. Mutta jättipalsamin valta-asemasta ei ole edelleenkään mitään näyttöä.
Joitakin vuosia sitten talkoiltiin kovastikin allergisia oireita aiheuttavan pujon hävittämiseksi. Tuo into on kadonnut jonnekin ja tilalle on tullut viha jättipalsamia kohtaan. Sanotaan, että yksi syy tähän on se, että palsami on helppo poistaa. Ei kylläkään meillä, jossa palsami tosiaan viihtyy hyvin nokkosten kanssa samoissa paikoissa.
Jättipalsami ja nokkonen viihtyvät meillä rinta rinnan. Jos tuosta tuhoaisi palsamit, nokkonen saisi lisää kasvutilaa. Sitähän emme halua. |
Muutama vuosi sitten halusin osoittaa, että jättipalsamia voi käyttää myös ruoanlaitossa. Tässä tapauksessa leivonnassa. Itse en tätä keksinyt, vaan luin siitä jostain lehdestä. Päätin leipoa piirakan. Kiskoin pihastamme neljä tai viisi palsamin vartta ja nypin niistä lehdet pois. Palsamin varren väitetään maistuvan pippurilta, mutta itse en siitä pippurin makua erottanut.
Toimin samalla tavalla kuin raparperin kanssa: pilkoin palasiksi ja laitoin kypsymään pieneen vesitilkkaan. Keittämisen aikana lisäsin vähän sokeria. Siinä kokkaustani maistellessa arvasin, että jotain meni pieleen. Luultavasti moni muukin asia meni pieleen, sillä palsamipiirakasta ei tullut oikein syötävää.
Myöhemmin löysimme ohjeen, jonka mukaan varret olisi pitänyt kuoria ja sen jälkeen ne olisi pitänyt pilkottuina kuullottaa pannulla. Esimerkiksi feta olisi ollut oiva kaveri palsamipiirakalle. Vaikka päätin tuolloin, että jatkan kokkauskokeilujani, en kuitenkaan tehnyt niin. Yksi kokeilu riitti vakuuttamaan, että palsamin kuorimistouhu on aivan liian vaivalloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti